torstai 15. kesäkuuta 2017

Hammaslääkäripelko ja hammaslääkärissä käynti

Miten hampaani voivat? Onko minulla tuhat reikää? Jäätelö vihloo ovatko ikenet tulehtuneet? Hammasta särkee tehdäänkö minulle juurihoito? Revitäänkö viisaudenhampaat irti?
Epätietoisuuden aiheuttama ahdistus on pahinta


Pelkään hammaslääkäreitä. Ja paljon. Tuskin kukaan erityisemmin nauttii hammaslääkärin tuolilla makaamisesta (vai nauttiiko?), mutta pelkopotilaiden kohdalla se kammo on "hieman" suurempaa kuin pelkkää peruskammoa.

Pelot ovat inhimillisiä ja aivan varmasti meistä jokainen pelkää jotakin. Siinä vaiheessa jos pelko alkaa ottamaan sinusta niskaotetta ja vaikuttamaan päätöksiisi voimakkaalla negatiivisella tavalla, on syytä ottaa pieni aikalisä ja miettiä millä tavoin voin omaa pelkoani hallita. Pelkojen voittamista ihannoidaan ja monesti pelot käsketään voittamaan ja mieluiten kertaheitolla.

Miksi en saisi pelätä ja myöntää että nyt pelottaa ja vain diilata sen asian kanssa? Ei minun tarvitse olla mahtisupersankari joka heittää pelon nirskapersotteella katukivetykselle ja sylkee vielä päälle. Jos näen bussissa ampiaisen ikkunani lähellä niin todellakin vaihdan istumapaikkaa. En kuitenkaan juokse bussista ulos eli en näe ongelmaa tämän ampparimehiläismikälie -pelkoni suhteen enkä koe sen saaneen minusta niskaotetta.


Se, mikä taas on saanut minusta kunnon niskaotteen on hammaslääkärikammo. Se, miten kyseinen kammo ohjaa ja vaikuttaa negatiivisesti arkielämääni on se että en varaa aikaa hammaslääkärin perustarkastukseen. Kaikki me tiedämme miten tärkeää on huolehtia suun hyvinvoinnista ja miten suuremmat suuhun liittyvät ongelmat on mahdollista välttää säännöllisillä tarkastuskäynneillä.

Ahdistaa kun ei tiedä missä kunnossa suu on ja onko siellä joku alkava katastrofi ja samaan aikaan ottaa päähän kun pelko pitää minua ohjaksissa ja en uskalla aikaa varata ja marssia perustarkastukseen. Mietin kuinka monta vuotta on edellisestä käynnistä ja tässä vaiheeessa pelon ja ahdistuksen kelkkaan hyppää mukaan myös syyllisyyden tunne.


Mikä hammaslääkärissä ahdistaa ja pelottaa?
Hampaat ovat kasvojen sisällä eli hyvin henkilökohtaisessa paikassa, kipu tuntuu hurjemmalta koska ajatuskeskus on lähellä eli kipukin tuntuu suuremmalta kuin jos hampaat olisivat vaikka öö selässä (what :D), instrumentit näyttävät hirveiltä, instrumentit tekevät asioita jotka sattuvat, suu on täynnä kovaa ääntä päästäviä putkia ja letkuja, suussa maistuu veri, operaatioiden hirveät äänet kaikuvat pään sisällä, hammaslääkärin liian paksut sormet jotka tuntuvat repivän leukaluun irti, pelkoa vähättelevät ja sille nauravat hammaslääkärit, maskit lekurien suun päällä, steriilit odotushuoneet, pitkällään makaaminen, avuttomuuden tunne, epätietoisuus, silmiä sokaiseva valaistus, ammattisanasto josta et ymmärrä onko hampaasi ok vai revitäänkö se hetken päästä irti, muovinen haju odotusaulassa, siniset muovipussitossut, asioiden mahdollinen repiminen irti... 


Olen rikkonut ihan liian monen vuoden ajan itselleni tekemän lupauksen mennä hammaslääkäriin "sitten myöhemmin tänä vuonna". Päätin laittaa tälle typerälle ahdistus-pelko-stressi-epätoivo-yhyy -kierteelle lopulta stopin. Mitään pelolla ratsastavaa ruhtinatarta minusta ei kuoriutunut mutta pakko tämä on hoitaa alta pois. Mahdolliset hammasongelmat kun eivät vain parane itsestään ja ehkä tämä mahdollinen operaatio maksaa nyt vähemmän kuin vaikkapa ensi tai seuraavana vuonna.

Muistin pari vuotta sitten käyneeni hammaslääkärikeskustelun entisen työkaverini kanssa ja miten hän oli ylistänyt maasta taivaisiin Helsingin Stokkan yläkerrassa DEXTRA  - hammasklinikkaa ja siellä mm. pelkopotilaisiin erikoistunutta Hannu Hyväristä. Tuumasta toimeen ja pistin mieheni varamaan minulle tarkastukseen + hammaskiven rapsutukseen ajan bing pian minulle olikin varattu tunnin aika kahden viikon päästä. Apua.


Kaksi viikkoa meni nopeasti ja pian koitti päivä jolloin saavuin hissillä Stokkan yläkertaan ja suuntasin jalat tutisten kohti DEXTRAn ovea.

Hammasklinikka oli hyvin pieni ja se oli sisustettu kotoisasti viherkasvineen päivineen. Tila ei näyttänyt (palvelutiskiä lukuunottamatta) odotushuoneelta ja siell oli tilanne huomioonottaen ihan miellyttävä odotella. Esitietolomakkeen täyttämisen jälkeen minulle tuotiin ajanvarauksen yhteydessä pyytämäni esilääkitys (Diapam) ja hetken päästä Hannu tuli sanomaan käsipäivät ja ohjasi minut huoneeseensa. Tunnustin hermostuneesti nauraen (mun reaktio kun olen jännittynyt) hammassyntini eli kahvin sekä Coca-Colan (ja Pepsi Maxin) juomisen. :'D Kerroin peloistani ja Hannu otti asian todella hyvin vastaan. Juteltiin siinä hetki niitä näitä ja Hannu kertoi että tehdään ensin perustarkistus (esilääkitys vaikuttaa samalla poistaen jännitystä) ja sitten katsotaan miten seuraavaksi edetään.

Hän kertoi kokoajan mitä tekee, millä tekee, miksi tekee ja miltä se mahdollisesti tuntuu (ei tunnu miltään, voi vähän painaa iäntä yms). Hampaitteni kerrottiin olevan oikeasti aika hyvässä kunnossa ottaen huomioon miten kauan edellisestä käynnistä on. Niiden kerrottiin olevan myös perusvalkoiset eikä edes niin vinot vaikka minulla on etupurentaa. Niiiin vissiin mutta tulipahan hyvä olo kehuista. 8D

Hampaista otettiin röntgenkuvat (ei sattunut, purin pientä palaa suussa jolla kuvat otettiin) ja reikiä löytyi 0 kpl. Nyt itse operaatio olisi hammaskiven poisto kahdesta hampaasta ja suun yleisputsaus. Minulle näytettiin kokoajan minkänäköisiä välineitä suuhuni laitetaan, miksi laitetaan ja mikä niiden tehtävä on. Esimerkiksi hammaskiveä rapsuttaessa minut pidettiin kokoajan ajantasalla sen edistymisestä ja kerrottiin milloin saattaa tuntua vähän inhottavalta ja mistä se johtuu (esim kun hammaskiveä oli melkein ikenen alla). Ajatukseni pyrittiin pitämään muualla rennon juttelun avulla ja Hannu osasi pitää hyvin aina pienen tauon mikäli esimerkiksi aloin puristaa kämmeniäni yhteen (eli kun tuntui astetta inhottavammalta kuin hetki sitten).


Koko operaatio oli ohi alle tunnissa. Operaation loppusuoralla Hannu kehaisi että hyvinhän meillä menee ja en vaikuta enää yhtään jännittyneeltä.

Uskon että saamallani esilääkityksellä oli pieni jeesi saada minut olemaan tilanteessa rauhallisempi kuin normaalisti mutta olin silti kokoajan tajuissani ja ymmärsin mitä tapahtuu ja mitä minulle tehdään. Suurin vaikutus oli uskoakseni Hannulla joka piti minua kuin kukkaa kämmenellä mutta oli silti tehokas eikä "anteeksi tää nyt sattuu mutta pakko tehdä" -hyysäävä ja samalla silti nenää nyrpistävä kuten jotkut hammaslääkärit ovat olleet.

Käyntini jälkeen minulle nousi joko jännityksen jälkeinen hurmos tai sitten lääkkeet alkoivat vasta oikeasti vaikuttamaan mutta oli ihan nousuhumalainen olo parin tunnin ajan. :D Sen jälkeen iski jäätävä väsymys ja nukuin koko loppuillan. Tehosipa se rauhoittava siellä operaation aikana tai ei, niin todellakin pyydän sellaisen myös seuraavalla kerralla. Eikä sen pyytäminen edes tehnyt laskuun extraa.

MUTTA AI ETTÄ NYT ON HYVÄ FIILIS! Minä tein sen! Se tunne kun saat siunauksen että suusi ja purukalusto on hyvässä kunnossa, siellä ei ole mitään hätää, pienet ongelmat on poistettu (hammaskivi) ja nyt se on lopulta kunnialla ohi! ^___________^/ Vaikka tuo operaatio tuli maksamaan yli satasen (yksityinen klinikka kun on) niin hitsi vie kyllä se oli jokaisen menetetyn euron arvioinen. Ja eipähän tule reikiä kun ei ole rahaa syödä mitään hampaita vahingoittavaa? ;D

Terkkuja DEXTRAn Hannu Hyväriselle, oot huippu. 
PS: ota se piirros pois huoneesi katosta missä piirroshahmo vetää toiselta hepulta hammasta pihdeillä irti :'D Taisi ne rauhoittava sittenkin tehota kun pakokauhun sijaan kauhistelin sitä piirrosta huumorilla ja käskin ottamaan sen ensi kertaa mennessä pois? :D
Lue lisää »