keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Poimintoja viikosta



Koska asioiden listaaminen ja kuvien lätkiminen on hauskaa, syntyi tällainen idea! ^___^ Tässä siis kuvia ja hetkiä Instagram -tililtäni ja/tai kännykkäni kuva-albumista kuluneelta viikolta. Ei sen suurempia tai pienempiä asioita.

VKO 47

1. Sori Brewing
Olutta on pantu lähipiirissä jo kauan useamman henkilön toimesta, ja nyt oli hauska päästä käymään panimossa jota kaverini on ollut aikoinaan perustamassa

2. Nopein laivapaluumatka
Autokannelta sohvapaikoille -> selälteen silmät kiinni -> havahtuminen hereille 30min ennen laivan saapumista Helsinkiin -> tax freestä uusi ripsiväri -> laivakannelle autoon istumaan -> alle puolen tunnin päästä kotona

3. Lumene - Lupiineja
Ihastuminen huulipunaan joka EI OLE matta, ohhoh

4. :D

5. Aamupalabrunssi x 3
Herättiin ystävien kanssa sunnuntaina "aikaisin" ja nautittiin herkkuaamupala. Syötiin samaa aamupalaa pitkin aamupäivää, yhteensä kolme kertaa
6. Abu Dhabi Formula 1
Liittyi vahvasti saman päivän brunssiin ja sen aikataulutukseen
7. Taide ja arkkitehtuuri
Parhaimmillaan nämä kaksi yhdessä ovat jotain ihan mielettömän kaunista
8. Ylpeys
Kyllä, pelaan tätä vieläkin :D
Lue lisää »

maanantai 14. marraskuuta 2016

Kansallisoopperassa ensimmäistä kertaa

Sain oopperalaulaja-tuttavan kautta ilmaiset liput Ooppera & Balettiin ja pääsin katsomaan Mozartin säveltämää Figaron häitä. Hän kertoi Figaron häiden olevan ajaton komedia ja helppo seurata etenkin ensikertalaiselle. Tämä oli hyvä tietää, sillä ooppera-ensikertalainen minä tosiaan olin. Ei ole tullut ennen mieleen laittaa lähes sataa euroa tiskiin ja kuunnella monen tunnin ajan tärykalvoja koettelevaa ujellusta.

Kysymykset pyörivät juntin mielessä: taputetaanko kappaleiden välissä? Onko se pelkkää laulua alusta loppuun asti? Miten sinne pukeudutaan? Maksaako narikka? Miten seuraan juonta kun en osaa italiaa? Tiedänkö yhtään niitä biisejä?


Tuttavani kehoitti tutustumaan tarinan juoneen jo etukäteen sillä se helpottaisi esityksen seuraamista. Avasin Wikipedian. Plaa plaa nimi nimi ihmissuhdesotku, nimi nimi plaaplaa ihmissuhdesotku ja plaaplaa draamaa plaaplaa. Liikaa nimiä ja en pysynyt lopuksi enää yhtään kärryillä. Päätin skipata juoneen perehtymisen kokonaan ja lähteä uuteen jännittävään tilanteeseen täysin avoimin mielin!

Figaron häät on kuulemma enemmän nuoremman väen ooppera, ja se näkyikin yleisössä. Reippaasti eläkeiän ylittäneitä oli yleisössä vähemmän, mutta he olivat arvokkaimmin pukeutuneita. Taisin itse olla nuorimmasta päästä. Minulla oli yllä mustat pillifarkut ja tavallista siistimpi paita enkä - suureksi yllätykseksi - kokenut olevani alipukeutunut.


Väliajalla kahvi ja torttu 11€, viinilasi 15€, mutta itsepalveluna toimiva ilmainen vesi sopi opiskelijabudjetille täydellisesti ^____^


No millaista se korkeakulttuuri oli?

Kyllähän se leuka meinasi loksahtaa maahan kun astuin ensimmäistä kertaa oopperasaliin. Olin niin innoissani, että minulla oli vaikeuksia pysyä penkilläni paikallaan ja odottaa valojen himmenemistä. Kun orkesteri päräytti ensimmäiset soinnut, oli ihokarvat nousseet jo pystyyn. Mahtava fiilis!

Hämmennyin kuinka hauska koko oopperaesitys oli. Okei, kyseessä oli komedia, mutta yllätyin silti. En odottanut että yleisössä nauretaan pikkutuhmille vitseille ja alastomalle takapuolelle. Luokkayhteiskunnasta huumorin repiminen toimii aina. Esityksen tekstitykset pyörivät varsin korkealla lavan yläpuolella, ja aluksi oli vaikeaa löytää hyvä tapa seurata toisaalta niitä, ja toisaalta itse esitystä.

Puvustus oli ihan mieletöntä, rönsyilevää ja överiä rokokoota. Olisi ollut kiva ottaa muistoksi pari kuvaa lavalla lopuksi niiaavista näyttelijöistä, mutta puvustajalle ja lavastajalle kuuluvien tekijänoikeuksien vuoksi se ei käynyt. Mutta voin kertoa että hyvää työtä olivat tehneet! Etenkin loppukohtauksen valtava puutarha ja oikea iso suihkulähde oli jotain sanoinkuvaamattoman kaunista.
Pienet maistiaiset löydätte Ooppera & Baletti -YouTube-kanavalta :)

Entä se outo ja ujeltava laulutyyli josta olin huolissani? Se oli ehkä enemmänkin ennakkoluulo. Laulettuun dialogiin tottui jonkin ajan päästä, ja lopulta näytelmään pääsi pureutumaan oikein kunnolla kiinni. Alussa laulaen tapahtuva tarinankerronta oli hidasta ja outoa sisäistää, mutta kun siitä pääsi yli ja siihen ehti tottua niin oopperaa oli lopulta yllättävän helppo seurata. Parhailta paikoilta näin esiintyjien ilmeet ja kaikki niin hyvin, että fiilikseen oli helppo hypätä kyytiin. Ja hei vau mikä ÄÄNI voi ihmisestä lähteä!

Kyllä, haluan vielä päästä elämäni aikana uudestaan oopperaan! Ehkä katsomaan jotain todella dramaattista, ahdistavaa ja surullista tarinaa?

(ps. meillä oli parhaimmat paikat ja kävin uteliaisuuttani katsomassa paljonko ne maksavat...öhhöm... Figaron häät ovat siis ainakin toistaiseksi elämäni viimeisin oopperakokemus, ainakin permantopaikoilta :'D)
Lue lisää »