torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää uutta vuotta parin ajatuksen saattelemana


Helsinki, humalaiset ja ilotulitukset ne yhteen ei sovi. Näissä kaverini kännykän (oma kännykkäni ei tällaiseen olisi pystynyt) otoksissa näkyy tämän vuoden Linnanmäen Valokarnevaalin päätösjuhlan ilotulitus, joka on aina hienoin mitä Suomessa ilmaiseksi pääsee katsomaan. Helsingin uudenvuoden tulitukset eivät ole mitään tämän rinnalla ^__ ^ 

Vietin viime uuden vuoden kavereiden kanssa Helsingissä ja kävimme katsomassa Kauppatorilla kaupungin ilotulitusshowta. Ihmiset iästä ja sukupuolesta riippumatta ampuivat tuhannen päissään raketteja kaduilla ihan mihin sattui, ja yksi jos toinen raketti suhahti myös minun ja kavereiden jaloista ohi ja paukahti alle metrin päässä. Ihmiset mitä ihmettä!?

Kävely Mannerheimintiellä muistutti sotatannerta, ihmiset huusivat ja paukkuja räjähti ihan kaikkialla. Ihmiset raahasivat vielä koiriaan mukaan tuonne keskustan karkeloihin... Huhhuh.


Tänä vuonna heitin repun selkään ja lähdin viettämään vuoden viimeisiä päiviä maakunnan pikkukylien ja -kaupunkien rauhaan.


Teimme kavereiden kanssa pienen roadtripin legendaariseen Tuurin Kyläkauppaan. Tästä kuulette vielä ja kyllähän ne ostoksetkin pitää esitellä. ;D



Hyvää uutta vuotta, olkaa järkeviä ihmisiä myös vuonna 2016! ^_____^
Lue lisää »

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Frettien löysä sunnuntai

idnestori

Karvaista sunnuntaita!

Täällä vietetään rauhallista ja harvinaisen löysää sunnuntaita, tultiin juuri sunnuntaisaunasta ja nyt on kynnet sormenpäissä sekä varpaissa joulukuosissa!


Olen pyörinyt yökkärissä koko päivän ja työntänyt nenän ulos ainoastaan parvekkeen puolelle. Pyykit on pesty, jääkaappi syöty lähes kokonaan tyhjäksi, kämppä puunattiin viikko sitten lattiasta kattoon ja muutkin kotiaskareet on jo hoidettu. Ainoa tehtävä asia on enää bussilippujen tilaaminen, laskin että niitä pitää tilata joulun ja uuden vuoden akselille vähintään viidet kappaleet - jo pelkästään itselleni. :D Onneksi tykkään matkustaa auton kyydissä, voisi muuten ottaa päähän ympäri Suomea reissaaminen.


Ensi viikolla se sitten tosissaan alkaa. Matkustaminen ympäri Suomea, samojen ruokien syöminen eri osoitteissa sekä loputtomat Pandan juhlapöydän konvehdit. 






Olen luovuttanut lumen suhteen tänäkin vuonna. Mieli tekisi varata liput mahdollisimman pohjoiseen Suomeen ja nauttia lumen tuomasta valosta ja raikkaasta pakkasilmasta. Tympii ihan mahottomasti tämä jatkuva pimeys ja märkä keli! Hitsi vie, meillä sataa vettä useammin kuin Englannissa ja jouluna on lämpöisempää kuin juhannuksena. -____-
Lue lisää »

perjantai 18. joulukuuta 2015

Täydellinen mekko itsenäisyyspäivän sitseille


Akateemisista pöytäjuhlista ehdoton suosikkijuhlani on itsarit eli itsenäisyyspäivän juhlat. Itsareilla pöytäosuus ja pukukoodi ovat juhlavat, mutta huomattavasti rennommat kuin esimerkiksi vuosijuhlilla eli vujuilla. Vujujen pukukoodista johtuen mekkojen helmat laahaavat lattioita ja itse pöytäosuus ohjelmineen on omaan makuuni turhan pönöttävää ja jäykkää.

Pyysin viime vuoden itsareille ystävääni Sallaa (joka on tehnyt mekkoja mm. Linnan juhliin) tekemään minulle minulta näyttävän mekon joka ei olisi perinteinen eikä konservatiivinen vaan massasta erottuva ja sopivasti rock. Aivoni sopukoihin oli jäänyt kuva epäsymmetrisestä tyllihelmasta Nelliinan blogista ja siitä se ajatus sitten lähti. :)

Esittelin jo Instagramissani kuvan mekkoihanuudesta ja tässä hän nyt tulee!

iditsarimekko

The Mekko.

Pikkumusta eli alusmekko on tehty juhlavasta taftikankaasta. Mekon pääntie on malliltaan sydän, ja helma on takaosasta aavistuksen pidempi kuin etuosasta. Tunnetaan myös nimellä pyllistelysensuuri. :D Näyttävä tyllihelma on erillinen osa joka kiinnitetään tyllin sisällä kiemurtelevalla samettinauhalla vyötäröstä kiinni ja se istuu alusmekkoon saumattomasti eikä se näytä lainkaan erilliseltä "lisäosalta". Samaa paksua samettinauhaa on ommeltu myös tyllin helmaan. Tyllihelma on epäsymmetrinen ja viime vuoden itsareilla pidin lyhkäsintä sivua vasemmalla sivulla, ja tänä vuonna pidin lyhkäsintä sivua edessä eli pisin helma hulmusi takana.

Näin minulla on juhlava ja persoonallinen mekkoihanuus sekä toimiva pikkumusta. :) Kun itsarien pöytäjuhlaosuus oli puolenyön aikoihin ohi ja jatkot alkoivat, jätin tyllihelman narikkaan ja jatkoin juhlimista pelkässä pikkumustassa. 


Tässä kuvassa pikkumusta on tuhannen rutussa, ja kärppänä paikalle tulleet Nestori ja Sofia (kuvassa mekon sisällä) kihnusivat mekon ihan uuteen muotoon. Esim. helman takaosa ei ole noin paljon helman etuosaa pidempi eikä oikean kainalon/rinnuksen sivulla ole tuollaista "tököä" vaan se kuuluu selkäpuolelle. :P


En käytä koskaan korkokenkiä, mutta olisi suorastaan rikos (ja järkyttävä näky) jos tämän näyttävän mekon kanssa ei käyttäisi korkeita korkoja.

En omista ainuttakaan korkokenkäparia, eli mars kenkäkauppaan! Pyörin vuosi sitten K-kengässä orvon pirun lailla ja sovitin ainakin kuudet eri mallit läpi ja turhautumisen huokailu kuului varmasti toiselle puolelle kauppakeskusta. Kassalla juoruilevat minua reippaasti vanhemmat myyjättäret eivät tehneet elettäkään auttaakseen - vaikka sovitin kenkiä ihan kassan edessä ja turhautuminen jäi tuskin epäselväksi. Teki mieli olla Aasiakas, jättää kenkäröykkiä sovitustuolin alle ja huikata liikkeestä poistuessa "kiitos hyvästä palvelusta!" mutta vein tunnollisesti kaikki kengät omille paikoilleen ja tyydyin kassan ohi kävellessä vain siristämään silmiäni.

Menin vieressä olevaan Vagabondin myymälään (ihan paras kenkämerkki btw) ja sain sieltä heti apua ja hyvää palvelua ihan kysymättä. Myyjä toi minulle sovitettavaksi myymälän kaikki mustat korkokengät ja rakastuin lopulta malliin missä oli sirot niittiyksityiskohdat ja ne myös istuivat jalkaani täydellisesti. Kengissä oli suht pitkät korot (minun korkkarimittapuulla), mutta kävely oli niistä huolimatta vaivatonta. Ne olivat kuin minulle tehdyt. :)


Ja lopuksi vinkkivitonen kaikille supervalkoisille ihmisille:
Mikäli olet yhtä valkoinen kuin minä, varmasti lähinnä naurat kauppojen ihonvärisille sukkahousuille. Öööö... ei, en ole samaa ihonväriä kuin vaaleat kamelit.

Suosittelen ostamaan DIM-merkin ihonvärisiä sukkahousuja, ostin omani Stokkalta. Ne ovat tarpeeksi vaaleat (ei väriltään värittömät :D) ja pakkauksen kuva liioittelee mielestäni pinnan kiiltävyyttä. Omissa jaloissani en nähnyt kiiltoa tai heijastumia laisinkaan, mikä oli siis positiivinen yllätys.


Seuraavassa blogimerkinnässä kurkataan vielä juhlakynnet, niihin mätsäävä laukku ja tietenkin silmämeikki! :)
Lue lisää »

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Miksi juhlimme itsenäisyyspäivänä?

idkuva

Tasan viikko sitten Itsareilla eli Akateemisilla itsenäisyyspäiväjuhlilla kaiken pukuloiston keskellä soinut J. Sibeliuksen Finlandia uhmasi jälleen kerran silmämeikkini pysyvyyttä ja sitsipöydässä istuessani en voinut estää ajatuksia vaeltamasta kauas, kauas johonkin aivan muualle. Ja havahtua siihen, että ne ajat eivät ole edes kaukana.

Siinä me kaikki istuimme. Minä ja ystäväni Uudella Ylioppilastalolla juhlimassa 98-vuotiasta Suomea. Siinä me kohotimme maljoja, kuuntelimme puheita, puhuimme joutavia ja poseerasimme pöydän toisella puolella vaanivan valokuvaajan kameralle. Siinä missä me teimme noin, oli älypuhelimessani mustavalkoinen valokuva monen kymmenen vuoden takaa.

Mustavalkoinen valokuva on otettu sodan keskeltä rintamalta. Mustavalkoisessa valokuvassa ukkini hassuttelee makaamalla panssarivaunun alla ystävien poseeratessa panssarivaunun ympärillä. Ukkini ja hänen ystävänsä ovat valokuvassa samanikäisiä kuin suurin osa meistä vuonna 2015 Uudella Ylioppilastalolla olevista juhlijoista eli hieman alle 30v. Osa on sen iän jo ylittänyt. Ukkini vieressä istuva ystävä vaikuttaa olevan läheinen, sillä käsi lepää ukkini selällä.

Siinä missä me kauniissa mekoissa ja hyvin istuvissa puvuissa kilistämme skumppalaseja yhteen toisillemme hymyillen, ikäisemme rintamanuorukaiset näkivät vierustoverinsa hymyn ehkä viimeistä kertaa. Siinä missä me talutimme liikaa skumppaa nauttinutta kaveria jatkopaikalle, toisaalla autettiin pahoin haavoittunutta itkuisena äitiään huutavaa rintamatoveria turvaan. Siinä missä me itkimme aamuviideltä nautintoaineiden vaikutuksena typerän ihastuksen perään, joku on itkenyt lohduttomasti kaatunutta aseveljeään. Siinä missä me makaamme maanantaina liskojen yön jälkeen sohvalla ja pelkäämme ettemme selviä, ei niin kauan aikaa sitten ikäisemme nuoret sotilaat pelkäsivät sulkea illalla silmänsä ja joutuvansa jälleen herämään seuraavan aamun todellisuuteen.

Siinä missä meillä oli haastavaa mennä sunnuntain juhlien jälkeen maanantaina töihin tai tenttiin, joku ikäisemme nuorukainen ei ole voinut enää koskaan palata normaaliin elämään ja saada kiinni tavallisesta arjesta. Meitä pitävät öisin hereillä proffien mahdolliset kandiarvostelut, nuoret sotilaat eivät saaneet öisin rauhaa sodan kauheuksilta.

Sunnuntaina 6.12.2015 kaiken pukuloiston, hymyilyn ja naurun keskellä oli hyvä muistaa miksi me ylipäätään voimme juhlia 6.12. ja olla juuri siinä hetkessä ja juuri niiden ihmisten ympäröimänä.
Lue lisää »