torstai 17. syyskuuta 2015

Syksyn uudet tuulet

idkuva



Hiuhiu, kiirettä on pitänyt! Olen kotiutunut matkoilta (Tsekki, Saksa, Viro) hengissä, olen hassutellut fukseja ja nyt katson tietokoneen näytön yli tyhjiä pahvilaatikoita jotka ovat vallanneet pienen soluhuoneen.

Olen muuttanut viimeisen viiden vuoden aikana kahdeksan (8) kertaa ja nyt olisi vuorossa muutto numero yhdeksän. Tuntuu ihan kummalliselta että pian meillä on yhden huoneen sijaan asunto ja oikea koti. Ja siinä on parveke! Olen asunnut parvekkeellisessa asunnossa viimeksi 5-6 vuotta sitten.

Muuttettuamme tähän nykyiseen 20 neliön huoneeseen tämä tuntui kartanolta, olimmehan asuneet mieheni kanssa sitä ennen 15 neliön huoneessa (fretit eivät olleet siellä) ja jakaneet pienen keittiön ja kylppärin + wc:n 12 ihmisen kanssa. Ei ole ihmisen elämää sellainen voin kertoa. :P


Olen hankkiutunut tehokkaasti eroon kaikista turhista tavaroista ja huonekaluista viimeisen 1,5 vuoden aikana. Turhiksi asioiksi luettelen ne joita käytän todella vähän tai mitkä eivät enää herätä minkäänlaisia tunteita. Haluan, että minulla on esimerkiksi sisustuksessa suurin osa asioista sellaisia joista tiedän kuka sen on tehnyt (esim perheenjäsen tai tuttu), minkä olen tuonut matkoilta tuliaismuistona tai mistä tiedän että en tule siihen koskaan kyllästymään ja että se on ajaton myös tulevaisuuden kodeissani. Toki ihan kaikki tavarat eivät voi olla täysin kotikutoisia. Kunhan IKEAa on mahdollisimman vähän. :D

Työpöydän, sängyn, pienen sohvan ja vaatekaapin uskoisin saavani myytyä tämän huoneen uudelle asukkaalle - tai sitten nettikirppiksellä. Blogin kautta saatuja ja itse ostettuja hutituotteita olen saanut tehokkaasti eteenpäin kaveripiirin naisväelle ja suurimman osan turhista vaatteista ja asusteista myin toisaalla eteenpäin. Niistä saaduilla rahoilla oli minun Tsekin ja Saksan reissut majoituksineen päivineen plus miinus nolla, ei huono diili ollenkaan. :)


Kaikki asiat (muutamaa lapsuudenkodissa majaa pitävää esinettä lukuunottamatta) mitä omistan ovat tässä vähän päälle 20 neliön soluhuoneessa. Plus solukeittiöstä löytyvät ruuanlaittovälineet ja muutama hömppätuote pönöttää yhteisessä kylpyhuoneesa. Tunnetila? Upea.

Asuessani esimerkiksi Kalliossa ja Töölössä oli sekä ullakko että kellarivarasto täynnä jätesäkkejä ja täysiä pahvilaatikoita. Miksi? Ihan kivoja säilytettäviä asioita joo, mutta voivatko ne lopulta olla kovinkaan rakkaita ja tärkeitä mikäli ne vain reissaavat ullakosta toiseen? Tuskin. 

Aloitan lähipäivinä pakkaamaan tavaroita muuttolaatikoihin ja voi että miten sormeni jo syyhyävät! Odotan innolla mitä kaikkea turhaa ja tarpeetonta vielä löydänkään ja pääsen viskaamaan niitä pois (=antamaan eteenpäin, myymään, kierrättämään tai lahjoittamaan).

Ajattelin jakaa tätä pakkaamishommaa myös blogini puolella ja jossakin vaiheessa ne muuttuvat sisustusjutuiksi, jeee!

7 kommenttia:

  1. Onnea tulevaan, uuteen kotiin! Nyt alkaa oikea kotielämä.
    Toivottavasti karvapötkylät viihtyvät uudessa paikassa. Btw, ihania kuvia taas pötkylöistä! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat fretit <3 ja onnea uuteen kotiin! Me asutaan 120 neliön omakotitalossa ja tuntuu että sekin on liian pieni. En siedä asua ahtaasti miehen kanssa, hermot menee. Ennen asuimme 60 neliön kaksiossa ja koin sen aivan liian pieneksi. Se on tietysti mihin tottuu, eipähän siellä asumista voi verrata maalla asumiseen :)

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo mansikansyönti kuva. Söpöä. Oon viihdyttänyt itseäni vadelmia syövillä kaneilla youtubessa, voi herttileijaa! :D <3

    Hirveä määrä muuttoja. :o

    VastaaPoista
  4. Oi ihanaa! Muutto on aina raskasta, mutta myös kivaa, kun pääsee uusiin ympyröihin. :) Onnea tulevasta, uudesta kodista! Noi teiän nykyiset näkymät on kyllä mielettömät.

    Mekin puolivahingossa ostettiin uusi asunto. :D Vanha on tosi vielä myymättä. Uudessa ei valitettavasti ole parveketta, mutta leveät ikkunalaudat ja korkeat huoneet kyllä (ja enemmän neliöitä), mikä on Oulussa "vähän" harvinaisempaa kuin Helsingissä. Ei jaksaisi odottaa enää.

    Eli paljon tavaran karsimista olis edessä täälläkin. Aina sanotaan, että "collect memories, not things", mutta silti sitä kerää kaikkea ihan ihme roinaa nurkkiinsa. Jotenki sä väänsit ton homman niin rautalangasta, että meikäkin ehkä tajusi!! Jos asia ei arjen kannalta ole välttämätön (tai edes kätevä), tai se ei ole RAKAS, niin luovu siitä. That I shall do! Onneksi tori.fi'ssä menee kaupaksi about ihan kaikki, Ikea-kamppeista lähtien. Vaikka täytyy sen verran sanoa, että kyseisestä puljusta saa hyvääkin tavaraa - meillä oleva pyöreä keittiön pöytä (tulppaanikopio) on kestänyt jo 10 vuotta, eikä siitä aiota vieläkään luopua. ;)

    VastaaPoista
  5. Odotan innolla pakkaushommia ja asuntojuttuja! :) Itse olen tehnyt tavaranvähennyprojektia jo vuoden verran ja muuttanut suurempaan asuntoonkin tässä välillä, mutta edelleen löytyy kasakaupalla eteenpäin laitettavaa tavaraa. Kosmetiikkaröykkiön läpi käyminen on todellinen ikuisuusprojekti... Mutta kivaa tää on! Onnea uuteen kotiin! :)

    VastaaPoista
  6. Voi miten söötti<3 Onnea uuteen asuntoon :) Tykkään nykyisestä meiän asunnosta kyllä kovasti, mutta oishan se kiva päästä muuttamaan ja sisustelemaan yms :D

    VastaaPoista
  7. Oh, munki pitäis karsia tavaraa reilulla kädellä... Mutta ku en raaski!!!!

    VastaaPoista