torstai 26. helmikuuta 2015

Hyvä ja edullinen kivipuuteri Benecosilta


Kirjoitin maaliskuussa 2013 blogipostauksen jossa esittelin edullisen Benecosin kivipuuterin. Minulla oli silloin näköjään tummat hiukset ja… no aikamoiset ripsipidennykset, oh mi kod :D.

Ostin Kampin Ruohonjuuri -myymälästä jo jokunen aika sitten kaksi saman sarjan kivipuuteria. Kaksi, ja joista toinen on sävyltään vaalein ja toinen tummin. Olen onnistunut oman alkuperäisen vaaleimman kivipuuterisävyn hukkaamaan -eli jemmaamaan liian hyvin- ja tummimman sävyn ostin kokeiluun innostuttuani Jullen puuteriväärinkäytöstä. Julle (saanko sanoa sinua Julleksi :D?) väärinkäyttää tumminta puuterisävyä aurinkopuuterina. Kivipuuteri on matta ja tummin vaihtoehto sävyltään tummanhento (todella vaaleaihoiselle juuri sopiva) joten miksipä ei?
 

Ostaessani Porcelain -sävyn ensimmäisen kerran vuonna 2013 ei myyntihyllyn puutereissa ollut niihin pressattuja Benecosin logoa. Olen nähnyt kuitenkin kuvia sinä vuonna ostetuista kivipuutereista ja osassa niistä logo komeilee, onkohan erä ollut juuri vaihtumassa? Silloinen puuterirasia oli myös todella kehno, rasiaa avatessa sai sanoa heipat kynnenkärkien lakkauksille ;/.

Kohdalle osui joko maanantaikappale (rasian suhteen) tai sitten vanhemman erän tuotteissa oli heikommat pakkaukset ja niihin ei oltu vielä painettua logoa. Oli miten oli, nyt minulla on molemmissa rasioissa sopivan löysä avausmekanismi joka napsahtaa vaivatta auki.



Sand -sävy on kädelle testatessa tummuusasteeltaan apauttiarallaa samaa kuin pisamani ovat nyt talvipigmentillä. Kiitos Jullukka vinkistä, lähden tätä vinkkiä kokeilemaan :)! Ehdottomasti hyvä ja edullinen kokeiluvinkki mikäli et ole ihan varma varjostuksesta, mutta haluat kokeilla ja lähteä sitä oppimaan. Puuterit maksavat Ruohonjuuri -myymälöissä 9,99€.
Lue lisää »

tiistai 3. helmikuuta 2015

Matkavinkit Lontooseen: kylämäinen ja sympaattinen West Hampstead


Reissukaipuu Lontooseen on saanut minut aikaisemmin välttelemään kaikkia Lontooseen liittyvien blogipostauksien tekoa, etenkin näiden matkavinkkien. Halusin silti päästä jakamaan omakohtaisia vinkkejä ja kokemuksia ja mikäli niistä joku ihan oikeasti hyötyisi niin sehän olisi aivan mahtavaa :).

.... Mutta kun ei lähde niin ei lähde. Lontoo oli ollut matkahaaveena niiiin monta vuotta, että tavallaan koin yhä epäuskona olleeni siellä, onko tässä mitään järkeä :D? Tahtoo sinne takaisin, tutkimaan ja penkomaan lisää ja taas lisää katuja ja eri kaupunginosia.

Nyt kun takataskussa (lue virtuaalikansiossa pdf-tiedostoja) polttelevat jälleen lentoliput tuonne kello viiden teen kaupunkiin, niin reissuahdistus on alkanut helpottamaan ja sormet syyhyävät nyt innoissaan matkavinkeille, jeee!


Edellisellä matkalla oli tarkoitus tutustua Lontoon must see -turistinähtävyydet. Samalla tuli kerättyä tärkeää kokemusta mm. julkisten käytöstä seuraavia matkoja varten. Käytännön asiat ovat tulleet tutuimmiksi, ja nyt on paljon helpompi lähteä suunnittelemaan seuraavaa reissua yhä monipuolisemmalla meiningillä. Opimme esimerkiksi, että eurooppalaisessa miljoonakaupungissa Herran vuonna 2014 ei ole itsestäänselvyys että kassalla tai ravintolassa kävisi kortti maksuvälineenä. Pitäkää käteistä siis aina edes vähän mukana kaupungilla liikkuessa.  

Lontoon ensimatkalle pohdimme pitkään sopivaa majoitusta ja halusimme kokea jotain brittiläisempää majoitusvaihtoehtoa perushotellien sijaan. Emme etsineet tarkoituksella halvinta vaihtoehtoa mutta emme halunneet käyttää rahaa liikaakaan paikkaan, jossa vain nukkuisimme.


Pitkän pohdinnan ja nettiselailun jälkeen päädyimme majoittumaan Luoteis-Lontoossa West Hampsteadissa sijaitsevaan Charlotte Guest House-nimiseen majataloon. Kylämäinen kaupunginosa kauppoineen ja kahviloineen vaikutti sympaattiselta alueelta ja toivoinkin että täällä tulisi edes vähän paikallisempi olo kuin ydinkeskustassa ketjuhotelliin majoittuessa.

Lontoon yksi viehättävimpiä asioita onkin ehdottomasti kaikki eri kaupunginosat ja alueet jotka ovat kuin pieniä kaupunkeja ja kyliä.


Jubilee -niminen metrolinja vei meidät West Hampstedin metroasemalle ja viiden minuutin kävelymatkan päästä löytyi majatalomme respa (kuvassa apauttiarallaan tuon seisovan miehen kohdalla) joka sijaitsi viehättävällä perusbrittiläisellä kotikadulla. Ihastuin viehättävään alueeseen heti.


Majatalon respa oli omassa rakennuksessa (perusahdas brittikoti) ja samassa tilassa oli myös aamupalapaikka ja yläkerrassa yleiset vessat (mistä puuttui lavuaari, voot?) ja ilmeisesti majatalon toimistotilat sekä huoneita.

Ystävällinen respatyttö kyseli maat ja mannut, antoi kartan lähialueelle mihin oli merkattu heidän suosittelemiaan ravintoloita ja hän myös opasti ja kertoi eri ruokapaikoista ja kahviloista "listauksen ulkopuolelta". Hän myös kertoi vähän kaikesta Lontooseen liittyvästä. Asiaa riitti! Länsisuomalainen mieheni oli kauhuissaan, saari täynnä tuntemattomille höpöttäviä ihmisiä.

Respatyttö antoi meille avaimet ja lähti opastamaan meitä omaan "taloomme" joka sijaitsi muutaman kymmenen metrin päästä respatalosta. Majatalon majoitushuoneet sijaitsivat omissa taloissa (alle kymmenen huonetta per talo) pitkin katua.

Asunnossamme oli heti oven avauduttua makuuhuone/olohuone, työpöytä, televisio, roskikset, avattava ikkuna (näky sisäpihalle) ja toisen oven takana oli eteiseltä muistuttava tila jossa oli vaatenaulakot, säilytyskaapit, iso pukeutumispeili, senkki ja toisen oven takana kylpyhuone. Kylpyhuone näytti hiljattain uusitulta ja poikkesi sen vuoksi koko asunnosta, muuten asunto oli kovin perusbrittimäinen. Kokolattiamatto, ei ollut rähjäinen mutta ei missään viiden tähden kunnossakaan. Paikat olivat siistit, mikään ei repsottanut.

Jätimme tavarat huoneeseemme ja koska ravintolat aukeavat vasta klo 11:00 lähimme tutkimaan lähiympäristöä aamupalan merkeissä. Aamulla oli lähdetty kentälle kuudelta eli tässä vaiheessa kuului mahasta protestoivaa murinaa.


En tiedä miten suosittu alue West Hampstead turistien keskuudessa, mutta mihin tahansa kauppaan/liikkeeseen menimmekään niin myyjät olivat kovin innostuneita tietämään mistä oikein olemme. Kaikki asiakkaat tuntuivat tuntevan kauppiaat ja ihmiset moikkailivat toisiaan kaduilla.

Huomasin vasta nyt tuon kyltissä olevan siluetin!

Joka puolella vahtivat turvakamerat jakaavat mielipiteitä. Osa tuntee olonsa miellyttävän turvalliseksi, osaa häiritsee yksityisyyden puute ja olo tuntuu holhoamiselta. Näihin kun alkoi kiinnittämään huomiota niin niitä tosiaan tuntui olevan ihan jokaisessa tolpassa ja rakennuksessa useampikin kappale kiinni.

Myös poliiseja käveli lepposasti pampuja heilutellen vähän joka puolella. Täällä WH:ssa poliisit tervehtivät ohikulkijoita ja moni jäi heidän kanssaan  myös kuulumiset vaihtamaan.  Ei tullut fiilistä että täällä olisi tilanteita päällä, vaan ne soluttautuivat hyvin katukuvaan. Minua tultiin reissun aikana kerran jututtamaan, mutta se onkin jo toinen juttu... :D


Vaikka West Hampstead voi tuntua tosi kaukaiselta ydinkeskustasta katsoen, on täältä hyvät kulkuyhteydet kaikkialle. Täältä löytyy juna-asemaa, metroasema, overground ja paljon eri bussilinjoja.


Jokaisena reissupäivänä paistoi aurinko, lämpöä oli noin +15 joka päivä. Viimeisenä reissupäivänä oli pilvetön taivas ja +21! Puhutaan kuitenkin Englannista, joten näinkin miellyttävät kelit olivat hyvää tuuria. Ensi reissulla sitten varmaan sataakin joka päivä... :P

Meillä vaatevarustus oli päivittäin tuota luokkaa, mies hiihteli välillä t-paidassa. Respatyttömme oli lähes joka päivä kauhuissaan miten vähillä vaatteilla lähdemme koko päiväksi ulos :D. Paikalliset hiihtivät toppatakeissa, Ugg-töppösissä kaulahuiveineen ja lapasineen. 


Huoneen hintaan kuului aamupala. Aamupalalle mentiin samaan rakennuksen kuin missä respa oli. Pöytään ohjattiin ja listalta valita ottaako mannermaista vai brittiläistä aamupalaa. Vaihtoehtoja oli useampi ja ehdimme kokeilla käytännössä koko listan läpi. Kahvia, jugurttia ja mehua sai juoda buffet- meiningillä, ja aamupala-annos tuotiin keittiöstä suoraan lautaselle.

Aamupalat olivat pieni pettymys. Vaikka vaihtoehtoja oli erilaisia, olivat annokset kuitenkin kovin yksipuolisia ja pieniä eikä nälkä lähtenyt läheskään aina.

Kuva ei ikävä kyllä ole hotellin aamupalalta vaan läheisestä Black Lion -ravintolasta



Majapaikkamme lähellä oli eräänä päivänä paikallinen ruokatori ja mitä kaikkia herkkuja siellä myytiinkään... Kaikki myyjät olivat lähiseudun tilanpitäjiä :)

Ja kuola valui...




Charlotte Guest House ja West Hampstead tiivistettynä:

+ kuin asuisi brittiläisessä talossa ja pienessä kyläyhteisössä
+ hyvät kulkuyhteydet
+ huone oli siisti
+ kaikki mitä luvattiin toimi
+ ystävällinen tunnelma ja henkilökunta
+ alue oli kiireetön ja turvallisen tuntuinen

- hyvät kulkuyhteydet, mutta kaukana keskustasta ja siten matkustaminen Oyster Cardilla maksoi hieman enemmän
- wifi toimi ainoastaan respassa
- aamupala kaikin tavoin pettymys
- emme saaneet rahoille täysin vastinetta, mutta sama pätee kaikkeen asumiseen ja majoittumiseen Briteissä. Standardit eivät ole yksinkertaisesti samanlaiset kuin Suomessa.

Arvosana: 3-/5
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Lue lisää »