torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää uutta vuotta parin ajatuksen saattelemana


Helsinki, humalaiset ja ilotulitukset ne yhteen ei sovi. Näissä kaverini kännykän (oma kännykkäni ei tällaiseen olisi pystynyt) otoksissa näkyy tämän vuoden Linnanmäen Valokarnevaalin päätösjuhlan ilotulitus, joka on aina hienoin mitä Suomessa ilmaiseksi pääsee katsomaan. Helsingin uudenvuoden tulitukset eivät ole mitään tämän rinnalla ^__ ^ 

Vietin viime uuden vuoden kavereiden kanssa Helsingissä ja kävimme katsomassa Kauppatorilla kaupungin ilotulitusshowta. Ihmiset iästä ja sukupuolesta riippumatta ampuivat tuhannen päissään raketteja kaduilla ihan mihin sattui, ja yksi jos toinen raketti suhahti myös minun ja kavereiden jaloista ohi ja paukahti alle metrin päässä. Ihmiset mitä ihmettä!?

Kävely Mannerheimintiellä muistutti sotatannerta, ihmiset huusivat ja paukkuja räjähti ihan kaikkialla. Ihmiset raahasivat vielä koiriaan mukaan tuonne keskustan karkeloihin... Huhhuh.


Tänä vuonna heitin repun selkään ja lähdin viettämään vuoden viimeisiä päiviä maakunnan pikkukylien ja -kaupunkien rauhaan.


Teimme kavereiden kanssa pienen roadtripin legendaariseen Tuurin Kyläkauppaan. Tästä kuulette vielä ja kyllähän ne ostoksetkin pitää esitellä. ;D



Hyvää uutta vuotta, olkaa järkeviä ihmisiä myös vuonna 2016! ^_____^
Lue lisää »

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Frettien löysä sunnuntai

idnestori

Karvaista sunnuntaita!

Täällä vietetään rauhallista ja harvinaisen löysää sunnuntaita, tultiin juuri sunnuntaisaunasta ja nyt on kynnet sormenpäissä sekä varpaissa joulukuosissa!


Olen pyörinyt yökkärissä koko päivän ja työntänyt nenän ulos ainoastaan parvekkeen puolelle. Pyykit on pesty, jääkaappi syöty lähes kokonaan tyhjäksi, kämppä puunattiin viikko sitten lattiasta kattoon ja muutkin kotiaskareet on jo hoidettu. Ainoa tehtävä asia on enää bussilippujen tilaaminen, laskin että niitä pitää tilata joulun ja uuden vuoden akselille vähintään viidet kappaleet - jo pelkästään itselleni. :D Onneksi tykkään matkustaa auton kyydissä, voisi muuten ottaa päähän ympäri Suomea reissaaminen.


Ensi viikolla se sitten tosissaan alkaa. Matkustaminen ympäri Suomea, samojen ruokien syöminen eri osoitteissa sekä loputtomat Pandan juhlapöydän konvehdit. 






Olen luovuttanut lumen suhteen tänäkin vuonna. Mieli tekisi varata liput mahdollisimman pohjoiseen Suomeen ja nauttia lumen tuomasta valosta ja raikkaasta pakkasilmasta. Tympii ihan mahottomasti tämä jatkuva pimeys ja märkä keli! Hitsi vie, meillä sataa vettä useammin kuin Englannissa ja jouluna on lämpöisempää kuin juhannuksena. -____-
Lue lisää »

perjantai 18. joulukuuta 2015

Täydellinen mekko itsenäisyyspäivän sitseille


Akateemisista pöytäjuhlista ehdoton suosikkijuhlani on itsarit eli itsenäisyyspäivän juhlat. Itsareilla pöytäosuus ja pukukoodi ovat juhlavat, mutta huomattavasti rennommat kuin esimerkiksi vuosijuhlilla eli vujuilla. Vujujen pukukoodista johtuen mekkojen helmat laahaavat lattioita ja itse pöytäosuus ohjelmineen on omaan makuuni turhan pönöttävää ja jäykkää.

Pyysin viime vuoden itsareille ystävääni Sallaa (joka on tehnyt mekkoja mm. Linnan juhliin) tekemään minulle minulta näyttävän mekon joka ei olisi perinteinen eikä konservatiivinen vaan massasta erottuva ja sopivasti rock. Aivoni sopukoihin oli jäänyt kuva epäsymmetrisestä tyllihelmasta Nelliinan blogista ja siitä se ajatus sitten lähti. :)

Esittelin jo Instagramissani kuvan mekkoihanuudesta ja tässä hän nyt tulee!

iditsarimekko

The Mekko.

Pikkumusta eli alusmekko on tehty juhlavasta taftikankaasta. Mekon pääntie on malliltaan sydän, ja helma on takaosasta aavistuksen pidempi kuin etuosasta. Tunnetaan myös nimellä pyllistelysensuuri. :D Näyttävä tyllihelma on erillinen osa joka kiinnitetään tyllin sisällä kiemurtelevalla samettinauhalla vyötäröstä kiinni ja se istuu alusmekkoon saumattomasti eikä se näytä lainkaan erilliseltä "lisäosalta". Samaa paksua samettinauhaa on ommeltu myös tyllin helmaan. Tyllihelma on epäsymmetrinen ja viime vuoden itsareilla pidin lyhkäsintä sivua vasemmalla sivulla, ja tänä vuonna pidin lyhkäsintä sivua edessä eli pisin helma hulmusi takana.

Näin minulla on juhlava ja persoonallinen mekkoihanuus sekä toimiva pikkumusta. :) Kun itsarien pöytäjuhlaosuus oli puolenyön aikoihin ohi ja jatkot alkoivat, jätin tyllihelman narikkaan ja jatkoin juhlimista pelkässä pikkumustassa. 


Tässä kuvassa pikkumusta on tuhannen rutussa, ja kärppänä paikalle tulleet Nestori ja Sofia (kuvassa mekon sisällä) kihnusivat mekon ihan uuteen muotoon. Esim. helman takaosa ei ole noin paljon helman etuosaa pidempi eikä oikean kainalon/rinnuksen sivulla ole tuollaista "tököä" vaan se kuuluu selkäpuolelle. :P


En käytä koskaan korkokenkiä, mutta olisi suorastaan rikos (ja järkyttävä näky) jos tämän näyttävän mekon kanssa ei käyttäisi korkeita korkoja.

En omista ainuttakaan korkokenkäparia, eli mars kenkäkauppaan! Pyörin vuosi sitten K-kengässä orvon pirun lailla ja sovitin ainakin kuudet eri mallit läpi ja turhautumisen huokailu kuului varmasti toiselle puolelle kauppakeskusta. Kassalla juoruilevat minua reippaasti vanhemmat myyjättäret eivät tehneet elettäkään auttaakseen - vaikka sovitin kenkiä ihan kassan edessä ja turhautuminen jäi tuskin epäselväksi. Teki mieli olla Aasiakas, jättää kenkäröykkiä sovitustuolin alle ja huikata liikkeestä poistuessa "kiitos hyvästä palvelusta!" mutta vein tunnollisesti kaikki kengät omille paikoilleen ja tyydyin kassan ohi kävellessä vain siristämään silmiäni.

Menin vieressä olevaan Vagabondin myymälään (ihan paras kenkämerkki btw) ja sain sieltä heti apua ja hyvää palvelua ihan kysymättä. Myyjä toi minulle sovitettavaksi myymälän kaikki mustat korkokengät ja rakastuin lopulta malliin missä oli sirot niittiyksityiskohdat ja ne myös istuivat jalkaani täydellisesti. Kengissä oli suht pitkät korot (minun korkkarimittapuulla), mutta kävely oli niistä huolimatta vaivatonta. Ne olivat kuin minulle tehdyt. :)


Ja lopuksi vinkkivitonen kaikille supervalkoisille ihmisille:
Mikäli olet yhtä valkoinen kuin minä, varmasti lähinnä naurat kauppojen ihonvärisille sukkahousuille. Öööö... ei, en ole samaa ihonväriä kuin vaaleat kamelit.

Suosittelen ostamaan DIM-merkin ihonvärisiä sukkahousuja, ostin omani Stokkalta. Ne ovat tarpeeksi vaaleat (ei väriltään värittömät :D) ja pakkauksen kuva liioittelee mielestäni pinnan kiiltävyyttä. Omissa jaloissani en nähnyt kiiltoa tai heijastumia laisinkaan, mikä oli siis positiivinen yllätys.


Seuraavassa blogimerkinnässä kurkataan vielä juhlakynnet, niihin mätsäävä laukku ja tietenkin silmämeikki! :)
Lue lisää »

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Miksi juhlimme itsenäisyyspäivänä?

idkuva

Tasan viikko sitten Itsareilla eli Akateemisilla itsenäisyyspäiväjuhlilla kaiken pukuloiston keskellä soinut J. Sibeliuksen Finlandia uhmasi jälleen kerran silmämeikkini pysyvyyttä ja sitsipöydässä istuessani en voinut estää ajatuksia vaeltamasta kauas, kauas johonkin aivan muualle. Ja havahtua siihen, että ne ajat eivät ole edes kaukana.

Siinä me kaikki istuimme. Minä ja ystäväni Uudella Ylioppilastalolla juhlimassa 98-vuotiasta Suomea. Siinä me kohotimme maljoja, kuuntelimme puheita, puhuimme joutavia ja poseerasimme pöydän toisella puolella vaanivan valokuvaajan kameralle. Siinä missä me teimme noin, oli älypuhelimessani mustavalkoinen valokuva monen kymmenen vuoden takaa.

Mustavalkoinen valokuva on otettu sodan keskeltä rintamalta. Mustavalkoisessa valokuvassa ukkini hassuttelee makaamalla panssarivaunun alla ystävien poseeratessa panssarivaunun ympärillä. Ukkini ja hänen ystävänsä ovat valokuvassa samanikäisiä kuin suurin osa meistä vuonna 2015 Uudella Ylioppilastalolla olevista juhlijoista eli hieman alle 30v. Osa on sen iän jo ylittänyt. Ukkini vieressä istuva ystävä vaikuttaa olevan läheinen, sillä käsi lepää ukkini selällä.

Siinä missä me kauniissa mekoissa ja hyvin istuvissa puvuissa kilistämme skumppalaseja yhteen toisillemme hymyillen, ikäisemme rintamanuorukaiset näkivät vierustoverinsa hymyn ehkä viimeistä kertaa. Siinä missä me talutimme liikaa skumppaa nauttinutta kaveria jatkopaikalle, toisaalla autettiin pahoin haavoittunutta itkuisena äitiään huutavaa rintamatoveria turvaan. Siinä missä me itkimme aamuviideltä nautintoaineiden vaikutuksena typerän ihastuksen perään, joku on itkenyt lohduttomasti kaatunutta aseveljeään. Siinä missä me makaamme maanantaina liskojen yön jälkeen sohvalla ja pelkäämme ettemme selviä, ei niin kauan aikaa sitten ikäisemme nuoret sotilaat pelkäsivät sulkea illalla silmänsä ja joutuvansa jälleen herämään seuraavan aamun todellisuuteen.

Siinä missä meillä oli haastavaa mennä sunnuntain juhlien jälkeen maanantaina töihin tai tenttiin, joku ikäisemme nuorukainen ei ole voinut enää koskaan palata normaaliin elämään ja saada kiinni tavallisesta arjesta. Meitä pitävät öisin hereillä proffien mahdolliset kandiarvostelut, nuoret sotilaat eivät saaneet öisin rauhaa sodan kauheuksilta.

Sunnuntaina 6.12.2015 kaiken pukuloiston, hymyilyn ja naurun keskellä oli hyvä muistaa miksi me ylipäätään voimme juhlia 6.12. ja olla juuri siinä hetkessä ja juuri niiden ihmisten ympäröimänä.
Lue lisää »

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Prinsessapossu ja Mew pehmolelujen yökylässä


Rikhardinkadun kirjasto kutsui Facebook -sivuillaan pehmolelut yökylään ja minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä osallistunko tapahtumaan - tai siis osallistuvatko pehmoleluni. :) Aivan mahtava idea!

Pehmolelut vietiin kirjastoon perjantaina ja haettiin takaisin kotiin lauantai-aamuna. Pehmokavereiden yöllisistä seikkailuista oli otettu valokuvia ja no kyllähän me kaikki tiedetään mihin ne kaverusten yökyläilyt yleensä päättyy - nukkua maltetaan vasta yön pikkutunteina. ^____^


Kaverillani oli mukanaan tavallisen kokoinen A.Karhu ja minulla oli mukana Prinsessapossu ja Mew. Kaikista rakkainta, joka paikassa mukana matkustavaa (myös aikuisiällä) ja vanhinta -ristiäislahjaksi saatua N. Nallea en raaskinut yökylään viedä ja pehmoleluistani Prinsessapossu ja Mew kaipasivat ehkä eniten vaihtelua muuten suht tasaiseen arkielämään. :)

Kannoimme painavaa A.Karhua vuorotellen ja oli kuin olisin ollut ulkoilemassa frettieni kanssa. Vastaantulijat ja tien toisella puolella olevat tulivat ottamaan kuvia, hymyilivät, nauroivat avoimesti ja tulivat uteliaina otuksina höpöttelemään.


Perillä!


Kirjastossa oli aikamoinen jono ja lapsilla oli käsissä vaikka ja minkälaisia pehmoisia ystäviä. Osalle lapsista pehmolelun jättäminen yökylään oli selvästi herkkä paikka, mutta suurin osa oli reippaalla ja iloisella mielellä jättämässä kaveriaan kylään. :) Osaa selkästi jännitti ihan hirveästi.

A. Karhu sai jonossa paljon huomiota osakseen ja häntä kävi yksi jos toinenkin lapsi taputtelemassa ja halaamassa. :D


Me oltiin tämän tytön kanssa hattusamiksia :D


Pehmolelujen tiedot kirjoitettiin jonottaessa ylös paperille ja siinä piti kertoa mm. pehmolelun nimi, sen lempipuuhailut ja tietenkin omistajan yhteystiedot. 


Seuraavaksi pehmolelut kirjattiin sisälle. Omistaja istutettiin tuoliin, pehmolelut pöydälle ja tietolappujen perusteella jokainen pehmolelu sai oman numeroidun lapun kaulaansa. Minusta oli hellyyttävää että vaikka aikuisena toin omat pehmoleluni yökylään, niin "kirjastotäti" kyseli silti pehmoisista ystävistäni ja jutteli niille aivan kuin asiakkaille. :) Työntekijöillä oli varmasti pitkä päivä jo siihen mennessä takana, mutta silti he olivat hommassa täysillä mukana - vaikka pehmolelun tuoja oli aikuinen.

Ei voi muuta kuin ihailla ja nostaa hattua.
Kuva täältä

Kuvia pehmolelujen yöllisistä seikkailuista voi katsella täältä. Noista kuvista tulee niiiin hyvä mieli. :) Pehmoleluja tuotiin yökylään yhteensä 230 kappaletta.

Kiitos vielä koko Rikun kirjaston poppoolle tästä tapahtumasta! 


Hyvää isänpäivää iskälle ^____^

Lue lisää »

perjantai 30. lokakuuta 2015

Täydellisyyttä hipova syksyinen mutalakka


Ostin viime viikolla uudet kynsikkäät, ja kaupan (Varusteleka :D) pihassa niitä fiilistellessä oli oiva hetki napata myös kuvat uudesta mutaisesta lakkaihastuksestani ^___^

Kotiseudulle avattiin - en muista mikä - uusi myymälä ja avajaispäivänä siellä jaettiin ilmaisia Lumenen kynsilakkoja. Avajaisiin uskaltautunut isäni nappasi lakkoja mukaan sekä äidilleni että minulle (kiitos iskä).


Yksi niistä oli Lumene - Kevättalvi (mikä on kevättalvi? Alkava kevät kun on vielä lunta maassa? Onko sellaista edes :'D) ja se on aivan täydellinen sävy syksyyn. Olen haikaillut täydellisen mutaharmaan kynsilakkasävyn perään ja tämä lakkalöytö tuli juuri oikeaan saumaan. 


Mitäs muuta minulle kuuluu? Hipsimme eräänä syksyisenä yönä kavereiden kanssa leikkipuistoihin päästämään lapsenmielisyytemme vapaalle. Tuli niin onnellinen ja virkistynyt olo, ja se jatkui vielä seuraavan päivän puolelle. Taidan alkaa käymään leikkipuistoissa myös ruokatunneilla. :)


Ostin syksyfiilistelyyn myös Fazerin uuden joulusuklaalevyn. En ole tuunattujen suklaiden ylin ystävä, mutta nyt tuli sellainen fiilis. Samalta reissulta tarttui mukaan myös tämän vuoden ensimmäinen glögipurkki. :D

Olen alkanut pitämään glögistä vasta lähiaikoina, ehkä viime vuonna? Pidin niitä oletusarvoisesti pahanmakuisena, mutta jätettyäni annoksista pois rusinat, irtokynsiä muistuttavat mantelilastut ja terästykset niin voi juku, glögihän on hyvää! 

ps. Tänään katsomaan Robinia Circukseen! ^____^ Ketään muita tulossa? :)
Lue lisää »

maanantai 26. lokakuuta 2015

Parhaat kynsituotteet


Kun lakkaan kynsiäni, käytän aina alus- ja päällyslakkaa sekä toisinaan kynsiöljyä. Käyttämäni merkit ovat vaihdelleet, mutta nyt olen löytänyt unelmatiimin jonka kanssa kynsihommat onnistuvat joka kerta. Tässä blogipostauksessa esittelin lakkauspussini ja kynsituotteiden silloisen säilytysmuodon. Samassa blogipostauksessa vilahti myös silloisen unelmatiimin jäsenet.


OPI Original Nail Envy

Suosikkialuslakkani jo vuodesta 2009 :) Nail Envy kuivuu nopeasti ja sen sopivasti paksu koostumus tekee kynsille kauniin tasaisen pinnan.

Kyseisenä vuonna ostettu Envy kului vihdoin loppuun tämän vuoden alussa ja syntymäpäivälahjaksi saatu uusi pullo pääsi korkattavaksi. En ole käyttänyt tätä koskaan kuuriluonteisesti vaan ihan tavallisen aluslakan tavoin.


Glisten&Glow - Ctrl + Alt + Del

Pinkki nestemäinen lateksi, voiko olla prinsessamaisempaa? :D Mikäli teen kynsille liukuvärjäystä voin tämän tuotteen ansiosta maalata kynsiä aiheuttamatta sotkua. Itsensä kynsilakkatumpeloiksi mieltämät kaverini ovat tehneet ristinmerkkejä tämän pullon ääressä.

Kun aluslakka on kuivunut, levitän pinkkiä litkua kynttä ympäröivälle iholle ja odotan pienen hetken sen kuivumista. Sen jälkeen liukuvärjään kynnet kostealla meikkisienellä ja töpötän menemään varomatta kynnen ympärillä olevaa ihoa yhtään. Lopuksi irroitan lateksin ihan vain vetämällä sen irti. Kaikki lateksin päälle menneet hutilakkaukset irtoavat näppärästi lateksin mukana! :)

Ctrl + Alt + Del tuoksuu... öööh kumiselle persikalle? :D Huomattavasti miellyttävämpi tuoksu kuin ihan tavallisessa lateksissa.

Sain tuotteen blogiini testattavaksi CesarsShopista


Glisten&Glow - HK Girl Top Coat

Aikaisemmat suosikit Seche Vite ja Nail Tekk II ovat saaneet väistyä tämän alta. Tavaraa tulee siveltimeen kerralla paljon, mutta ohuen koostumuksen ansiosta se on kuitenkin helposti levittyvää eikä aiheuta levitysvaiheessa ongelmia. En ole saanut tällä värilakan pinnalle kertaakaan kuplia. Parasta HK:ssä on myös sen jättämä kaunis kiilto.

HK Girl on ostettu CesarsShopista


OPI Avoplex Cuticle Oil To Go

Kauneudenkauppa sponssasi tämän kynsiöljyn Jyväskylän maakuntamiittiin ja tämä on ihan huippu! Öljy on pakattu tuubiin ja levityssudin avulla sen käyttö on paksuudesta huolimatta vaivatonta ja hallitumpaa käyttää kuin esimerkiksi lakkapullossa olevat siveltimellä levitettävät kynsiöljyt.


Lue lisää »

tiistai 6. lokakuuta 2015

Nesteiden kuljettaminen lentokoneessa

id_kuva

Tsekkiin ja Saksaan suuntautuneesta reissustani on jo kuukausi aikaa, ja ajattelin vaihteeksi taas jakaa ajatuksiani pakkaamisesta ja matkustamisesta :)

Matkustaessani lentokoneella otan mukaani ainoastaan käsimatkatavarat oli kyse sitten viikosta tai pidemmästä ajasta. On huoletonta mennä pienellä tavaramäärällä kun ei tarvitse murehtia ruumaan meneviä isoja tavaramääriä, etenkin kun moni sellainen tavara ei loppupeleissä olekaan niin tarpeellinen.

Paluumatkoilla Lontoosta ja Lissabonista olen laittanut ruumaan laukun lähinnä niiden sisältämien isojen nestemäisten kosmetiikkatuliaisten takia. No okei, vähän muiden tuliaistenkin takia. ^___^ '


Kun matkustaa lentokoneessä käsimatkatavaroilla, voiteet, nesteet ja geelit pakataan yhden litran läpinäkyvään ja suljettavaan pussiin. Nestettä saa olla yhdessä purkissa maksimissaan 100 ml.

Ollessani työmatkalla Norjassa oli turvatarkastuksessa monella hukassa tämä 100 ml:n sääntö. Monella oli mukanaan esimerkiksi 200 ml purkkeja joissa oli alle puolet nesteitä jäljellä. Siellä sitten väännettiin kättä turvatarkastajan kanssa kun "ei tässä ole enää kuin ehkä 50 ml jäljellä!". Ei näin. Myöskään pullon 100 ml koko ei saa ylittyä.


Eskimolta saamani Vetskut ovat olleet lentomatkustaessani kovassa käytössä, sillä nämä ovat ihan parhaita! Nämä voittavat perinteiset minigripit helposti kestävyydellään ja helppokäyttöisyydellään. Vetskuista löytyy patentoitu vetoketjusuljenta joka pitää pussit tiiviisti kiinni. Siinä missä minigripit tai Eskimon Tuplikset pitää napsautella kiinni, näissä on näppärä vetoketju. Minigripit nuhjuuntuvat ja rikkoutuvat ajan myötä ja niiden sulkumekanismi "löystyy". Vetskut ovat sekä materiaaliltaan että sulkumekanismiltaan huomattavasti kestävämpiä.

Vetskuista innostuneena ostin myös 3L vetskuja, joissa säilytimme matkustusasiakirjoja ja passikopioita kosteudelta suojassa. Mutta jottei totuus unohtuisi, niin käytetään näitä ruuan säilyttämiseenkin :D Pussit kestävät -40°C kylmyyttä ja +80°C lämpöä, ja näissä olemme pakastaneet mm. frettien ruokaa :) Muovin paksuus pitää aromit ja rasvat sisällä ja kosteuden ulkona.
Lue lisää »

torstai 17. syyskuuta 2015

Syksyn uudet tuulet

idkuva



Hiuhiu, kiirettä on pitänyt! Olen kotiutunut matkoilta (Tsekki, Saksa, Viro) hengissä, olen hassutellut fukseja ja nyt katson tietokoneen näytön yli tyhjiä pahvilaatikoita jotka ovat vallanneet pienen soluhuoneen.

Olen muuttanut viimeisen viiden vuoden aikana kahdeksan (8) kertaa ja nyt olisi vuorossa muutto numero yhdeksän. Tuntuu ihan kummalliselta että pian meillä on yhden huoneen sijaan asunto ja oikea koti. Ja siinä on parveke! Olen asunnut parvekkeellisessa asunnossa viimeksi 5-6 vuotta sitten.

Muuttettuamme tähän nykyiseen 20 neliön huoneeseen tämä tuntui kartanolta, olimmehan asuneet mieheni kanssa sitä ennen 15 neliön huoneessa (fretit eivät olleet siellä) ja jakaneet pienen keittiön ja kylppärin + wc:n 12 ihmisen kanssa. Ei ole ihmisen elämää sellainen voin kertoa. :P


Olen hankkiutunut tehokkaasti eroon kaikista turhista tavaroista ja huonekaluista viimeisen 1,5 vuoden aikana. Turhiksi asioiksi luettelen ne joita käytän todella vähän tai mitkä eivät enää herätä minkäänlaisia tunteita. Haluan, että minulla on esimerkiksi sisustuksessa suurin osa asioista sellaisia joista tiedän kuka sen on tehnyt (esim perheenjäsen tai tuttu), minkä olen tuonut matkoilta tuliaismuistona tai mistä tiedän että en tule siihen koskaan kyllästymään ja että se on ajaton myös tulevaisuuden kodeissani. Toki ihan kaikki tavarat eivät voi olla täysin kotikutoisia. Kunhan IKEAa on mahdollisimman vähän. :D

Työpöydän, sängyn, pienen sohvan ja vaatekaapin uskoisin saavani myytyä tämän huoneen uudelle asukkaalle - tai sitten nettikirppiksellä. Blogin kautta saatuja ja itse ostettuja hutituotteita olen saanut tehokkaasti eteenpäin kaveripiirin naisväelle ja suurimman osan turhista vaatteista ja asusteista myin toisaalla eteenpäin. Niistä saaduilla rahoilla oli minun Tsekin ja Saksan reissut majoituksineen päivineen plus miinus nolla, ei huono diili ollenkaan. :)


Kaikki asiat (muutamaa lapsuudenkodissa majaa pitävää esinettä lukuunottamatta) mitä omistan ovat tässä vähän päälle 20 neliön soluhuoneessa. Plus solukeittiöstä löytyvät ruuanlaittovälineet ja muutama hömppätuote pönöttää yhteisessä kylpyhuoneesa. Tunnetila? Upea.

Asuessani esimerkiksi Kalliossa ja Töölössä oli sekä ullakko että kellarivarasto täynnä jätesäkkejä ja täysiä pahvilaatikoita. Miksi? Ihan kivoja säilytettäviä asioita joo, mutta voivatko ne lopulta olla kovinkaan rakkaita ja tärkeitä mikäli ne vain reissaavat ullakosta toiseen? Tuskin. 

Aloitan lähipäivinä pakkaamaan tavaroita muuttolaatikoihin ja voi että miten sormeni jo syyhyävät! Odotan innolla mitä kaikkea turhaa ja tarpeetonta vielä löydänkään ja pääsen viskaamaan niitä pois (=antamaan eteenpäin, myymään, kierrättämään tai lahjoittamaan).

Ajattelin jakaa tätä pakkaamishommaa myös blogini puolella ja jossakin vaiheessa ne muuttuvat sisustusjutuiksi, jeee!
Lue lisää »

lauantai 5. syyskuuta 2015

Jörkyttävä Big Fake Curves


Harvoin törmään ripsiväriin mikä on ihan täysi susi. Tässä kuitenkin yksi sellainen.


Collection Big Fake Curves Mascara lähti Bootsista mukaan alle neljällä punnalla. Innostuin silmää miellyttävästä pakkauksesta ja pullean harjan lupauksesta. Mikäli tuote olisi aivan kelvoton, rahallinen menetys ei olisi suuri, ja jos ripsari yllättäisi positiivisesti tuntuisi edullinen hinta vielä paremmalta sijoitukselta.


Harja oli aikamoinen jytky :D


Harja oli niin iso, että se peitti levitysvaiheessa koko silmän ja harjan kapein kohta meni luomen keskiosaan eli mihin ripsiväriä tarvitsisi kaikista eniten. Nyt kaikki massa meni lähinnä silmän sisä-ja ulkonurkan ripsiin ja ripsistä tuli aika maskaramällit... :D Harjaa oli myös mahdoton saada ripsien tyveen. 


Ripsiväri pitää vetämällä vetää hylsystä ulos (massa ei kuitenkaan ole kuivunutta eli ripsiväri on kyllä kunnossa) ja voi pojat kun harjaa yrittää saada pulloon takaisin :'D Sitä pitää oikesti tunkemalla tunkea sinne.


"hei nyt ihan oikeesti"


... Viimeistään nyt mieskin halusi heittää ripsivärillä vesilintua :D

milloin olette viimeksi tehneet jörkyttäviä kosmetiikkaostoksia?

Lue lisää »