torstai 28. elokuuta 2014

Frettien unipötkötys


Zzzzz....


Näätylit nukkuvat vuorokaudesta noin 16-20 tuntia. Eniten uni painaa iltapäivällä ja yöllä, eniten riekuttaa aamuisin ja illalla. Frettien unirytmi menee aika yks yhteen kotiväen kanssa, ja yleensä kun ihmisten rapina alkaa kuulumaan aamulla tai "aamulla" niin pötköt havahtuvat samoihin aikoihin hereille. Unenmäärä menee myös vuodenaikojen mukaan, Nestorin ollessa pentu se nukkui niin sikeästi että sitä pystyi nostamaan ja siirtämään eri paikkoihin ilman että se havahtuu laisinkaan hereille :'). Sofia tuli kuvioihin aikuisempana ja on huomattavasti herkkäunisempi kuin Nestori. Siinä missä ulko-ovi kolahtaa niin Sofia on tullut tulijaa jo vastaan tai noussut hereille, Nestori makaa X -asennossa ja raottaa maksimissaan toista silmää.


Kaikista eniten väsyttää ulkoilun jälkeen. Ulkona valjaissa seikkaileminen on parasta aivojumppaa ja monen kilometrin ja/tai monen tunnin seikkailut luonnossa ovat tarjonneet parhaimmillaan superunet eli uni on alkanut illalla ja jatkunut seuraavan päivän iltaan asti :'D.

Nestori jaksaa lenkkeillä pisimpään, superpitkillä lenkeillä pikkuruisemman Sofian täytyy ottaa enemmän ja nopeammin askeleita kuin Nestorin ja pieni prinsessa täytyykin aina välillä nostaa syliin lepäämään ja katsomaan maisemia tai laittaa laukkuun tai takin taskuun päiväunille :].



Paras unipaikka on sellainen missä on lämmintä, pehmoista ja missä voi myllätä. Mahdollisimman ahdas ja pieni kolo on myös mieleen. Nestori nukkui pentuna monesti pehmolelu vieressä tai halausotteessa, aikuisena ja Sofian aikoinaan tultua taloon nukkuvat pötkökaverukset usein lusikassa ^___^. Mikäli yllätän Nessun nukkumasta yksin ja laitan sen viereen sen suosikkipehmolelun Hipon (sininen pieni virtahepo jonka äiti osti Nessulle kun se kävi kotikonnuillani ensimmäisen kerran) niin Nessu nappaa siitä halaamalla kiinni 






Mamman murut ♥ 
Lue lisää »

lauantai 23. elokuuta 2014

Rusettipipon majakkaseikkailu



Raumalla opin ihan ensimmäiseksi sen että kenelläkään ei ole venettä vaan paatti. Ja paatti löytyy ihan jokaiselta ja paateista ja kaikesta mereen liittyvästä puhutaan ihan kaikkialla. Kun mies kuolee Raumalla ei kysytä montako lasta hänellä oli vaan minkälainen paatti häneltä jäi.

Pakkasimme eräänä aamuna eväät kasseihin, ajoimme autolla satamaan ja lähdimme paatteilemaan


Paatilla pitää olla tietenkin asianmukainen varustus eli merihenkinen paattipipo ^___^


Piponi on saatu lastenvaate-ja design yritykseltä Papu Design joka on perustettu 2012 ja se sijaitsee Nokialla.

Näin tämän saman rusettipipon aikoinaan pienen lapsen päässä ja jo se hetki jäi kummittelemaan mieleen. Olisipa myös meille aikuisille tuollaisia! Törmäsin pipoon myöhemmin uudelleen ja tällä kertaa se komeili vanhemman mummon päässä. Menin mummon juttusille ja kysyin häneltä tarinaa pipolle, merkki ei meinnnut tulla hänelle mieleen sitten millään ja pienen muistelemisen jälkeen hän huudahti: "PAPU!".

Olin Papuun myöhemmin yhteydessä ja kysyin onko kyseistä pipoa mahdollista saada moukaripäiselle aikuiselle. Suureksi ilokseni minulle vastattiin kyllä ja pipoa alettiin valmistamaan :)! Päättelimme ensin pääni kokoa ja sain heiltä postissa ensimmäisen pipoversion sovitettavaksi. Se oli minulle kuitenkin ihan liian napakka ja näytti päässäni kireältä uimahatulta. Palautin pipon ja sain toisen kokoa isomman tilalle ja se oli täydellinen. Sopivan lörttö mutta ei liian. 


Kiitos Papu!
Pipo on kerännyt katukuvassa paljon kommentteja ja ihastelua, onhan tämä rusetti iso mutta olen tottunut pitämään päässä kaikkea överi-isoa niin omaan makuuni tämä on ihan perusrusetti :'D.

Nyt mallistoon on tullut piposta uudenlainen mustavalkoinen versio, tarvitsenko toista raitapipoa? Mustavalkoinen pipo olisi unelma, musta popo ja valkoinen iso rusetti. Menisi aina ja kävisi yhteen kaikkien mustavalkoharmaa-vaatteitteni kanssa! 


Omistamani paattipipo ei tarvitse kaverikseen muuta kuin punaisen huulipunan, ahoy!


Ven- anteeksi paatilla meri-ilma tuiversi sen verta että paattipipon lisäksi piti kiskoa päälle huppari. Pysähdyttyämme ensimmäiselle saarelle muistin jälleen ulkona olevan +30. Ei ihmekkään kun ihmiset palavat niin pahasti paatteillessa, ei tuota lämpöä vaan tunne iholle! Lätkin aurinkosuojilla ja arvatkaa mitä kävi? Sain elämäni ensimmäisen rusketuksen, siis MINÄ!


Olin ihan varma että pohjasta nousisi hetkenä minä hyvänsä käsi tai jalka...

Palju


Olenko ainut kuka on lapsuudessaan traumatisoitunut muumijaksosta, jossa muumit olivat menossa majakalle ja mereltä ajoi heidän läpi kummituslaiva mitä ei saanut katsoa tj? Se kamala musiikki ja kaikki! Ja ja ja itse majakassa yöllä muumien nukkuessa Muumipeikon mahan päällä käveli kummitus mistä näkyi pelkästään jalat?! Yhhyy! Melkein yhtä hirveää kuin muumien jääkuningatar.

Ylhäällä majakassa, tunnistatteko paikan?



Päiväunet paatissa, iltapäiväkahvit saarella

Paattikynnet



Meripäivän päätteeksi taivaalle nousi ukkosmyrsky ja vettä tuli ämpäristä kaatamalla ja sähköjä napsahti poikki ympäri kaupunkia. Olipas muuten outoa olla jälleen tasaisella maalla...

Syksymmällä uudestaan! Mereltä katsottuna saarien ruska on varmasti näkemisen arvoinen :)!

Alan nyt vähän paremmin ymmärtämään tämän paatteilun ideaa ja mikä siinä on se juttu.
Lue lisää »