maanantai 28. tammikuuta 2013

Kermapylly ruotsalainen

Photobucket

Kyllä, sillä meillä Arvon Herra Börje aterioi ruokakuppinsa ääressä istuvilteen.

Photobucket

...Välillä tosin joutuu punnertamaan perCttä maasta ylös sillä toukat yrittävät paeta mestauspaikalta ovelasti takakautta.

Mitä kaikkia eläimiä löytyy lukijoideni nurkista? Enemmän tai vähemmän lällyjä?

Minulla on ihan j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä elukkakuume. Muutama lukija saattaakin tietää mitä eläintä odottelen saapuvaksi, mutta muille infoa sitten lähempänä oikeaa ajankohtaa :). Kävimme sunnuntaina kyseisiä elukoita jälleen katsomassa ja voi plääääh ja sydän kertaa kymmenen. Valeraskauden vuoksi kaikki siirtyi parilla kuukaudella eteenpäin, mutta onneksi kaikkeen on varauduttu. Jopa siihen että kyseistä eläintä ei tule tämän vuoden puolella välttämättä laisinkaan. Sen vuoksi elukkatavaroita en ole uskaltanut enkä halunnut vielä kovasti hankkia, harmittaa sitten vaan enemmän jos käy kurjimmat vaihtoehdot toteen. Kaksi petiä ja yksi viltti kuitenkin jo löytyy, eli täysin ennakkoshoppailematta en ole pystynyt olemaan. Tämä odottaminen on vaan niiiiiin...niiiin... en oikein tiedä. Samalla ihanan jännittävää ja odottavaa, mutta samalla niin hermoja raastavaa. Peukkustempitykset emolle että tulee terveitä lapsukaisia ja paljon :).

10 kommenttia:

  1. Olen tässä vuosien mittaan toiminut osaomistajana useammalle eri parta-agamalle (joista 2 "otimme huostaan" niiden alkuperäisen omistajan jouduttua vankilaan), yhdelle leopardigekkolle, iguaanille (adoptoitu nuorena), keisariskorpionille, tiikerisalamanterille (pelastettu ikkunan syvennyksestä aikoinaan) ja jonkinlaiselle willikissalle, joka löytyi 5 viikkoisena pellolta. Tällä hetkellä talossamme asustaa kuitenkin vain tuo pian 11-vuotias puudeliherra, mutta tarkoituksena olisi rahatilanteen helpottumisen myötä haalia tänne taas vähän enemmän elikoita... Meillä on vaan niin avuttoman vähän tilaa täällä, ettei voida enää mitään liskokokoelmaa oikein ylläpitää... Olen niin kovasti surrut sitä kun piti Miken muuttaessa Suomeen löytää uudet kodit koko elikkolaumalle, kun emme niitä pystyneet tänne asti roudaamaan :( Onneksi perhepiirissä pysyi sentään yksi parta-agama ja kissa, jotka ovat molemmat anoppini luona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli kurjaa luopua elukkalaumasta :(. Tietyillä matelijoilla ja jyrsijöillä on aina se etu, että niitä voi pitää pienemmässäkin asunnossa. Haaveilin yksiööni hiiriä ja hamstereita, mutta oman hektisen aikataulun vuoksi olisi ollut ihan typeryyttä hankkia silloin mitään eläintä. No okei ehkä jotkut liskot olisivat olleet vielä ihan ok, esim tuollainen leobörje :D.

      Poista
  2. Oi mikä suloisuus! :)
    Mullakin on ollut leopardigekkoja, viimeisimpänä oli Pölhö Kustaa ja Madame, mutte heistä aika jätti :'(
    Tällä hetkellä meillä on meidän vanha neiti Irmeli Lortti, 14-vuotias Iguaani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mitkä nimet :D <3!

      Oho, siinä on kertynyt neiti Iguaanille jo kiitettävästi ikää :).

      Poista
  3. Meillä ei möyri valitettavasti kuin kaksi kissaa. Miulla ois kauhia koirakuume, ollut jo pidemmän aikaa, mut tyhmä mies eikä anna mun ottaa ):

    Kaikki muutkin elukat kyselty et jos ees jonkun pienen, mut ei.

    Fretti ois ainut mihin vois suostua, mutta enempi niistä lueskeltuani, musta tuntuu etten mä haluaisi sellasta, vaikka kovin sulosia ovatkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Frettiyhteisöjen" kommentteja ja mielipiteitä lukiessa ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että frettiä ei voi kukaan normaali ihminen omistaa, siihen tarvitaan yli-ihmisen taidot sekä ominaisuudet, kuuden frettieläimen kokemus ennen kuin voi hankkia edes sitä ensimmäistä (mitä?) ja se on kallein ja vaikein lemmikki maailmassa _ikinä_ ;).

      Poista
  4. Kotikotona on aina ollut koiria, ja tulee vastedeskin olemaan :) Äitini on kasvattanutkin yhtä rotua ja olen kyllä kasvanut aivan täysin koirien keskellä. Siksi oli luonnollista, että exän kanssa hankittiin yhteinen koira heti kun rahaa ja aikaa oli tarpeeksi. Nyt kuitenkin eron jälkeen koiramme asustaa äitini luona maalla, jossa on muita koirakavereita ja liikuntaa tarpeeksi. Asun solussa, joten en voi koiraani tänne ottaa lyhyitä hoitoaikoja lukuunottamatta :/ Kamalan huono omatunto on koko ajan (varsinkin kun koira sairastelee), mutta tiedän että sillä on paljon parempi olo äitini hoidossa.

    VastaaPoista
  5. Hahahhahahha LAISKA-BÖRJE :DDDD ihana xD

    VastaaPoista
  6. köh, meillä aina välillä on kissojen paraolympialaiset, kun kissä pötköttä sohvan selkänojalla ja makuultaan saalistaa hiirtä jota huiskutan tikun päässä :D :D :D

    VastaaPoista
  7. Oi, ihana Börje :D Meillä on neljä kissaa ja varmaan sadan kissan karvat... Voi morjens. On meinaan karvanlähtö ja siperiankissat ovat "aika" karvaisia :P

    VastaaPoista