keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ajatuksia joulusuorittamisesta

Photobucket
Valomaalausta kameroilla

En ole pitänyt itseäni koskaan jouluihmisenä. Pidän kynttilöistä, kaupunkien isoista valoilla koristelluista joulukuusista, kinkku on hyvää ja punainen on ihan ok koruissa ja hiuksissa. Odotan joulupyhien vapaapäiviä että ehdin olla kotiseudulla enemmän kuin kaksi päivää ja pääsen ihastelemaan kotiseudun lumella kuorrutettuja talvimaisemia.
Mutta.
Pitkin kauppojen seiniä kimpoileva lahjahössötys, asunnon kuorruttaminen joulukoristeilla, pikkuorava's style raikuvat joululaulut julkisilla paikoilla ja se ylitsevuotava onnellisuuden ja täydellisyyden tavoittelu. Auta armias jos 1.12 pöytäliina ei ole vaihtunut joululiinaan tai ikkunoissa roikkuu jotkut muut kuin jouluverhot ja teet iltaisin jotain muuta kuin köllöttelet sohvannurkassa uusissa pörrötöppösissä glögiä siemaillen! Hyvä ettei piiskaa anneta, sinä kurja oravanpyörässä viheltelevä tyyppi. Nyt eletään hei vuoden ihaninta aikaa! Nyt pitää näyttää juuri siltä miltä ne kolmen lapsen perheet televisiossa ja extrapaksuissa joulukuvastoissa.
...Ai et ole vielä valokuvauttanut musteja ja mirrejä joulukortteja varten? Häpeä! Vie valokuvaustudiolle edes nyt se marsu.

Photobucket

En ihmettele yhtään miksi joulusta puhutaan myös vuoden kurjimpana ja ahdistavampana ajanjaksona. Joulu tuntuu olevan nykyisin iso testi joka kuuluu suorittaa hyvillä papereilla ja kiitettävin arvosanoin. Papukaijamerkintää ei sovi unohtaa - eikä varsinkaan sitä tonttulakkia sen päästä. Kun tämä joulutesti on läpäisty, revitään tammikuussa kaikki ylionnellisuuden ja ylitäydellisyyden kulissit ympäriltämme pois odottamaan ensi vuotta. Parkkeeraamme ulko-ovelle ja alamme odottelemaan postelijoonia.

Photobucket

Viimein postiluukku kolahtaa ja luukusta putoaa jonossa aikakausilehtiä joissa valkoisilla hampailla hymyilevät ihmiset tukevat meitä päätöksessä aloittaa uusi ja parempi elämä hoikempana/lihaksikkaampana/terveempänä/kauniimpana/onnellisempana/rikkaampana ja ennen kaikkea täydellisempänä ihmisenä. Onhan se kesä kohta jo ovella ja uimarannoilla on kropparaja.

Photobucket

Johtuuko tämä joulutäydellisyyden tavoittelu mistä? Kulttuurista? Suomalaisuudesta? Onko meillä Suomessa näitä isompia juhlia niin vähän, että niille vähäisillekin lasketaan isot suorituspaineet ja odotukset?
Älkää käsittäkö väärin, en vihaa joulua. En kulje tätä kuukautta naama mutrussa jouluihmisiä vihaisesti katsoen ja joulukuusia poltellen.
Juttelimme eilen mieheni kanssa -taas vaihteeksi- joululahjojen ostamisesta toisillemme. Linkkailimme toisiamme eri verkkokauppoihin ja tuotteisiin jotka olisivat mieleen. Ehkä vain vaihdamme pankkitunnukset päitteen ja laitamme kumpainenkin omat tilaukset tulemaan toisen maksukortilla? Monissa kaupoissa kun on kätevästi [ ] joulupaketointi + teksti -kohta.  Oh, how romantic!
(Ostin Köpiksestä miehelleni kivan lahjan minkä ajattelin antaa ensin tuliaiseksi mutta päätin lopulta säästää yhdeksi yllärijoululahjaksi. Säästää joululahjaksi - C'moon?)

Photobucket

Pystyisimmekö pitämään tämän kuukauden pörrötohveleita, polttamaan kynttilötä, rauhoittumaan ja viettämällä enemmän aikaa läheisten kanssa ilman tätä kuorrutusta siinä ympärillä? Vai tarvitsemmako lahjanauhan jolla koko paketti pysyy kasassa? Puhunko ihan höpöjä vai onko siellä ruudun toisella puolella ketään sieluntoveria tämän asian tiimoilta?

Photobucket

On muuten nyt jotakin jouluista myös Pandan kotiluolassa. Kävin ehkä elämäni neljättä kertaa Stockmannilla ja päätin pyörähtää viherosastolla. Viherkasveja ehkä jo liikaa omistavana halusin mukaani kuitenkin jotain kivaa ja päätinkin adoptoida pienen pienen joulupuun ^^. Koristelin pienen talvipuuni Glitteristä hankituilla joulukorvakoruilla.


Photobucket


Photobucket
Mukkelismakkelis

^ Ei se Börjekään jaksa joulua stressailla, väsyttää ihan koko ajatus.

6 kommenttia:

  1. Uudet pörrötöppöset! Kuinka olinkaan unohtanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin omani jo marraskuussa, ei kerrota kenellekkään.

      Poista
  2. Mä en ole ehtinyt orientoitua jouluun sitten... No, hyvin pitkään aikaan. Viimeksi silloin, kun asuin exän kanssa yhdessä (ja siitäkin on jo vuosiavuosia) ja kyse oli ehkä pesänrakennusvietistä.

    Tällä hetkellä mun soluhuoneeni on aivan räjähtämäisillään ja mitään jouluista en todellakaan ole ehtinyt hankkia. Joulukortit olen askarrellut puoliksi, mutta vatsatauti tuli ikävästi sotkemaan asioita ajoissa lähettämisen suhteen. Aatto menee minulla töissä, jonka jälkeen saan joulupäivän ja tapaninpäivän rentoutua kotikotona, sitten odottavat jälleen työt. Eli juuri ja juuri ehdin ahmia mahan täyteen kinkkua.

    Työni puolesta seuraan muiden ihmisten jouluhössötystä sen verran ulkopuolelta, etten osaa oikein itse ottaa stressiä omasta "jouluttomuudestani". Glögi ja pipari on hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, töissä muiden jouluhössäämistä näkee niin läheltä että ei sitä itse vaan jaksa ottaa pulttia :D. Eikä varsinkaan sukeltaa itse tuonne jouluruuhkan sekaan!

      Pipari <3

      Poista
  3. Itse en jotenkin koskaan ole kokenut mitään joulusuorituspaineita. Eikä meillä perheessä tai suvussa muutenkaan ole ollut tapana. Enkä oikein ymmärrä tätä, että hössötetään ja suoritetaan vain siksi että muutkin.. Musta myös tuntuu, että monet vain tekevät asioista suorittamista. Puhutaan kovaan ääneen siitä kuinka sitä ja sitä pitäisi tehdä, mutta jos oikeasti istuisi vain alas ja sanoisi itselleen, että "hei kyllähän tää tästä, nyt vain lopetan tämän puhumisen ja toimin." Tuntuu ainakin, että moni tekee siitä vain itse itselleen suuren asian.

    Ehkä olen onnellinen, kun olen missannut tämän suorittamisen paineen. En oo koskaan missään kuullut mistään vertailusta siitä, kuinka joku on tehnyt jo sitä ja tätä ja toiselta vielä puuttuu jokun aivan hirvittävän iso juttu ja se pitäisi äkkiä tehdä.. oon tähän asiaan törmännyt vain lehdissä ja no nyt sunkin tekstissä. Ja tämä saa mut hämilleen. Omassa ja kaikkien tuttavien piirissä on ollut aina vain se rauhallinen joulun odotus ja ehkä pieni lahjastressi, mutta missään en suorittamiseen ole törmännyt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kai tätä ihmisten kuuluisaa joukkohysteriaa. Yksi kun kiljuu niin muutkin alkavat ;).

      Minäkin elän onnellisena tämän painekuplan ulkopuolella. Vietän joulun läheisten kanssa toisessa kaupungissa ja omassa kotoa ei tarvitse tehdä joulun eteen mitään. Mietin myös lapsiperheitä. Onko silloin "pakko" muuttua jouluihmiseksi jos tulee lapsi? Vai "voiko" äiti olla lapselle että no ei nyt vaan huvita tämä joulu"hysteria".

      Ehkä sen rauhallisuudenkin alla kytee pienet suorituspaineet? Ei voi tietää.

      Nimimerkillä innolla läheisten joulukotiin menevä mutta omaan kotiin ei mitään -joulupersoona :).

      Poista

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails