maanantai 9. heinäkuuta 2012

Täydellinen kesäpäivä Konnevedellä

Minulla oli tarkoitus esitellä teille neljä ihanan kesäistä huulituotetta, mutta ennen sen postauksen ulosrykäisyä haluan kertoa teille täydellisestä päivästä joka oli vaarassa päättyä karmivalla tavalla.

Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja päivä päättyi onnellisesti :).

Neljän ihanan huulituotteen sijaan kerron teille nyt neljästä ihanasta ihmisestä.

Photobucket Photobucket

Ahoy! Valmiina lähtemään reissuun :).

Photobucket

Photobucket

Junamatkalla HKI - TRE mukanani matkustivat aamupala, hyvä mieli sekä fiiliksiä lisää nostattava musiikki. Oli leppoisaa matkustaa kun vaunussa oli lisäkseni vain kaksi nukkuvaa ihmistä.

Tampereella sovin muutaman minuutin treffit erään tärkeän ystäväni kanssa ja annoin hänelle lahjaksi pienen jutun joka muistuttaa meidän ystävyydestä ja yhteisistä hetkistä. Hän lupasi pitää sitä aina mukanaan <3.

Mikäli tämä reissu olisi päättynyt karmivasti, niin olisin ollut onnellinen että ehdin ystävälleni tuon pienen jutun antamaan ja kertomaan kuinka kovasti hänestä välitän.


Pikatreffien jälkeen hyppäsin ystäväni J:n keikkavankkurin kyytiin ja lähdimme posottamaan kohti Konnevettä.

"Konnevesi on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 2 924 ihmistä."

Big citeeh calling!

Photobucket

Konnevedelle oli tulossa myös muita jänniä tapahtumia :D.

Photobucket

8)

Kylttikuvat sekä alimmaisen kuvan ikuisti poppooseemme kuuluva K.

Photobucket

Perillä!

Häyrylänranta oli todella todella kaunis ja varsin sympaattinen paikka järjestää keikka. Järvi, koko keikan ajan taivaalla hymyilevä aurinko, omat keikkaystävät ympärillä ja kaikki <3.

Photobucket

Olimme J:n kanssa poppoostamme ensimmäisinä perillä ja odotellessamme muita tutustuimme tapahtuman makkaravalikoimaan (en voi suositella) sekä myyntikojuihin (myyjät olivat nousseet aamulla väärällä jalalla...?).

Napsin ruokailun ohessa kuvan J:n kesäisistä kynsistä :). J on ihan mieletön mätsääjä! Täytyy kokeilla itsekin yhdistää tuommoinen herkkusävy hopeisella glitterilakalla.

Photobucket
T fanityttöili ;)?

Lopulta myös muut keikkaystävät (K, R ja T) saapuivat paikalle ja liittyivät seuraamme.

Ennen lempparibändin nousemista lauteille saimme "nauttia" Asteen keikasta :D. Ei oikein ollut kenenkään meidän musiikia sitten millään tavalla, mutta silti kovasti yritimme jammatella mukana ja lyödä niitä käsiä yhteen ja osallistua Normipäivän ja Sekopään yhteislauluun mukaan ;). Oli ihan outo fiilis olla bändin keikalla mikä ei oikein sytytä mitenkään.

Oli muuten kiva kun lavan takaseinä oli läpinäkyvä! Ihanat maisemat :).

Photobucket
Kummia muuvseja

Odotus palkittiin jälleen kerran ja saatiin Äijät lavalle \0/.

Keikka oli yksi parhaimmista ikinä. Paikan akustiikalle täydet kymmenen, settilista nam ja äijillä oli ihan hurrrja boogie päällä! Höpöttelyhetket keikan jälkeen olivat kirsikkana kakussa.

Photobucket

Tuli tanssittua hikoiluun asti ja myös maa allamme otti "hieman" painaumaa askeleista, ohups ^^'.

Photobucket

Menimme illemmasta poppoomme kanssa pitkälle laiturille uittamaan jalkoja peilityynessä järvessä.

Innostuin valokuvamaan maisemia ja halusin myös poppoostamme yhteiskuvia, maisemat olivat nimittäin todella kauniit. Kuvista ei jäänyt fiilistä kyllä puuttumaan <3.

Photobucket

Päätimme lähteä laiturilla polskuttelun jälkeen porukalla vielä syömään Lauk(k?)aalle ennen kuin tiemme jälleen erkanesivat. Lähdimme matkaan kahdella autolla, T&R ajoivat edellä ja minä + J ajoimme heidän perässään. K lähti ajamaan yksinään kohti omaa kotiseutua.

T&R:n autossa ei ollut levyjä mukana eli raasut joutuivat kuuntelemaan radiosta Iskelmää. Keksin piristää tyttöjen automatkaa laittamalla puhelimeni kaijuttimelle, soittamalla kivoja biisejä ja laulamalla J:n kanssa mukana. Tytöt lauloivat mukana luurin toisessa päässä, olimme J:n kanssa molemmat pelkkää hymyä. Taivaalla loisti kaunis täysikuu.

Photobucket

Kuten blogimerkinnän alussa kerroin, niin tämä täydellinen päivä meinasi saada kurjan lopun.

Olimme jo jonkin aikaan laulaneet yhdessä kaikkia kivoja biisejä ja seuraavaksi levy heitti lauluvuorolle kappaleen nimeltä Uhrille.



Kappale on lyhyt välisoitto. Kohdassa 1:19 alkaa hyytävän hiljainen mutta kaunis soitto.

Ajoimme 80km/h alueella ja edessä oli alamäki. Tytöt ajoivat edellä, minä + J tulimme perässä ja meidän takanamme ajoi kolmas randomauto. Luojan kiitos tämä randomauto piti riittävän turvavälin.

Uhrille -kappaleen ollessa kohdassa 1:19 näen kuinka metsästä ampaisee tielle iso hirvi suoraan tyttöjen auton eteen. Tilanne oli hyvin epätodellinen. Muistan pudottaneeni puhelimeni syliini ja nostaneeni molemmat käteni suuni eteen. J taisi karjaista jotakin (olisiko ollut "hitto!" ?) ja minä vain haukoin henkeä kämmenieni takana. Muistan pääni sisältä kuuluvan karjaisun "TYTÖT!" mutta se ei koskaan ehtinyt tulemaan suusta ulos. Puhelinyhteys oli yhä auki tyttöjen autoon ja koska olimme J:n kanssa molemmat järkytyksestä vaiti niin kuulin selkeästi luurin toisesta päästä tyttöjen huudot.

Photobucket

Kaikki kolme autoa pysähtyivät kuin seinään ja onneksi kaikilla oli turvavälit kunnossa. Paljon autoa ajaneena ja kyydissä istuneena voin sanoa että se on maanteillä hyvin harvinaista.

Minun ja J:n autossa hiljaisuus oli ottanut vallan - kunnes stereoista kantautui ääni; "minä kannan meidät yli pimeän".

Kylmät väreet.

Photobucket

Otin puhelimen sylistä takisin käteeni ja kysyin ovatko tytöt ok ja pystyvätkö jatkamaan matkaa. Kuski oli kuulemma ok ja puhelimeen puhunut apumies kuulosti pelottavan normaalilta. Ihan kuin tien yli olisi juossut orava ja täts it. Arvelin sen säikähdyksen tulevan kunnolla ehkä vähän myöhemmin?

Onneksi oli enää vain muutama kilometri jäljellä ruokapaikkaamme.

Photobucket

Pysäköimme autot ruokapaikan pihalle.

Tämän asian kertoi itseasiassa J sillä minä en muista koko asiaa: J oli tuskin ehtinyt edes pysäyttämään autoaan parkkipaikalle kun minä olin kuulemma ottanut jo turvavyön pois päältäni ja juossut ulos autosta kohti tyttöjen autoa. Kuski tärisi kuin haavan lehti -kuin myös allekirjoittanut- ja purskahdimme molemmat itkuun.

Minulle ei ole koskaan aikaisemmin tullut sellaista tunnetta mikä silloin tuli pientä ystävääni halatessa. Rutistin häntä kovaa ja...en osaa kuvailla sitä tunnetta mikä minut valtasi. Semmoinen että joku rusensi sydäntä tiukasti nyrkissä ja sitten lopulta nyrkki päästi sydämestä irti ja mielen valtasi helpottava huojennus. Silitin ystävääni ja muistaakseni sanoin että älkää hävitkö ikinä mihinkään. Onneksi molemmat ovat kunnossa. Minä niin säikähdin että nyt lähtevät molemmat.

Nyt kun asiaa olen tässä mielessäni pyörittänyt ja pohtinut, niin taidan tietää mitä tuossa tapahtui.

Photobucket

Rakkaus.

Siinä oli rakkautta aidoimmillaan ja sen hetkinen menettämisen pelon tunne oli jotain mitä ei pysty kuvailemaan.

Nappasimme myös apukuskin ja J:n halauskainaloon ja päivittelimme yhdessä tapahtunutta. Soitimme yhteistuumin yksinään autolla kotia matkaavalle K:lle ja kehoitimme varovaisuuteen.

Päivä jäi ikuisesti kaikkien mieleen hyvällä tavalla. Läheltäpiti-tilanne säikäytti, mutta ei jäänyt päällimmäiseksi reissusta mieleen.

Vaikka aina kehoitetaan pitämään huolta rakkaimmistaan niin maailmaa ei voi kukaan yksin pyörittää eikä sanella mitä tulee tapahtumaan. Nyt oli kahden ystäväni lähtö niin lähellä, että pelkkä ajatuskin saa ihokarvat pystyyn.

Onneksi hirvi ampaisi suoraan vastapäiseen metsään eikä hiljentänyt vauhtia.
Onneksi turvavälit olivat kunnossa.
Onneksi takana ajanut auto pysähtyi myös eikä tullut minun ja J:n auton peräkonttiin.

Nimimerkillä yhdessä peräänajokolarissa kerran ollut. Kuski oli huumeissa, humalassa, liikkeellä varastetulla autolla ja ajoi reilua ylinopeutta.

Muistakaa kertoa rakkaimmillenne tarpeeksi usein kuinka he ovat tärkeitä ja kuinka onnelliseksi he Sinut tekevät. Koskaan ei voi tietää mitä täydellisinkin päivä voi vielä tuoda tullessaan.

Kahden viikon päästä juhlimme yhden poppoomme jäsenen synttäreitä. Kaikki viisi yhdessä :).

Photobucket

<3

Tämä blogikirjoitus on omistettu J:lle, R:lle, T:lle ja K:lle.
Kiitos teidän elän ehkä noin 300-vuotiaaksi tällä naurumäärällä.

10 kommenttia:

  1. Ei tähän voi muuta kommentoida, kuin <3

    VastaaPoista
  2. Huh, onneksi tarina sai onnellisen lopun <3

    Olet muuten todella kaunis tuossa ensimmäisessä peilikuvassa :3

    VastaaPoista
  3. Korjaus, Laukaaseen ;)

    Ja kyllä, se oli mielestäni kuin orava. Tai ehkä ennemmin rusakko. Edelleenkään ei ole paniikkia tullut. Kotona kylläkin itkin, kun kissa tervehti lämpimästi ja leikki antamallasi sydänkorulla. Tajusin, että oikein huonolla tuurilla kissalla ei olisi ollut enää omistajaa.

    Ihana teksti, kuten aina! <3

    VastaaPoista
  4. kylmät väreet. onneksi tarinan loppu oli onnellinen <3
    kata

    VastaaPoista
  5. Hui! Mulle tuli oikeen kylmät väreet kun tätä luki. Onneks kaikki loppui hyvin!

    VastaaPoista
  6. Tiedän tuon tunteen. Vain tunti sen jälkeen kun olin puhunut ja nauranut isäni kanssa puhelimessa, sai hän anafylaktisen shokin ampiaisen pistosta ja meinasi kuolla mökkisaaremme rantaan. Ilman äitiäni isää ei enää olisi.

    Voi kumpa muistaisimme rakastaa ja ilmaista rakkautemme rakkaille joka päivä niin, ettei koskaan kaduttaisi jos jotain ääneen sanomattoman hirveää tapahtuisi. Jos on olemassa jokin korkeampi voima, kiitän sitä siitä ettei sen hetki ollut vielä teillekään.

    <3

    VastaaPoista
  7. Hui kamala. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut.

    VastaaPoista
  8. Mä olin kans just Ilosaareen matkatessa viime viikonloppuna lähempänä hirvikolaria kuin koskaan ennen. Mun edessä meni sellanen ikivanha paku, olin yrittämässä ohittaa sitä ja odottelin sopivaa paikkaa - eikä todellakaan mitään kunnon turvaväliä. Onneksi mä huomasin sen hirven hetkeä aiemmin kuin tää paku joten ehdin jarruttamaan niin ettei ollut juurikaan peräänajon vaaraa, ja lisäksi hirvi vielä teki jotain, mitä ne ei koskaan tee: juoksi kohti tietä kunnes kääntyi salamannopeasti menemään tien suuntaisesti. Huh. Jos se ei olis kääntynyt, pelti olis rytissyt. Kaiken lisäksi satoi kaatamalla, näkyvyys aika olematon. Loppumatkan ajelin ihan kiltisti alinopeutta sydämen jätettyä kasan lyöntejä välistä...

    VastaaPoista
  9. Huh! Kamala juttu! Onneksi mitään kamalaa ei kuitenkaan tapahtunut. :)


    Ihanat nuo glitterkynnet!

    VastaaPoista