perjantai 8. kesäkuuta 2012

Sinä | Minä | Ristissä

Photobucket
Kuva: The Voice

Suosikkiyhtyeeltäni löytyy kappale joka saa minulle tunteet todella helposti pintaan, etenkin jos kyseinen kappale esitetään akustisena.

Muutamat tarkkasilmäiset lukijat olivatkin bongannut Pandan kummien muuvsien kera suosikkiyhtyeeni yksityiskeikalta joka järjestettiin ystäväni olohuoneessa. Kyseinen keikka tosiaan videotaltioitiin melkein kokonaisuudessaan koko kansan ihmeteltäväksi :). Minua takuuvarmasti itkettävä kappale soitettiin myös ystäväni olohuoneessa ja minulle nousi pala kurkkuun jo Herra Artistin mainitessa kappaleen nimen. Ainoa kappale jonka aikana en pystynyt laulamaan yhtään mukana.

Eräs videotaltiointia seurannut ystäväni kommentoi minulle facebookin chatissa: "voi ei raukka sua ku melkee itket :')". Niin, yritä siinä sitten olla naama pokkana kun silmät ovat täynnä kyyneleitä, nielet ettei yksikään niistä valuisi meikkiä sotkemaan ja naaman edessä pyörii kameraheppu kuka suorastaan odottaa ensimmäisiä kyyneleitäsi.

Tämä kyseinen kappale kertoo yksiselitteisesti rakkaudesta hyvin hyvin kauniilla sanoilla. Pojat esittävät tätä monissa ystäviensä häissä.

Kappaleesta löytyy vanha alkuperäinen versio, mutta uusintaversio (<-youtubelaatu yök) on mielestäni paljon parempi. Laulajien äänen(kin) kehittymistä on aina mielenkiintoista seurata :). Kappaleesta on julkaistu myös oma single (iTunes & Spotify).

Alla on minun kuvaamani video Pieksämäeltä jossa bändi esiintyi helmikuussa Poleenissa yhdessä Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa.

Itkin koko kappaleen ajan, kyyneleet valuivat kuin pienet vesiputoukset. Niiskutus ei taida kovin pahasti kuulua onneksi videon läpi ^^'.


Minulla on Ristissä-niminen kaulakoru joka on minulle hyvin rakas. Korussa on todella suuri tunnelataus ja sen merkitys minulle on hyvin suuri.

Ristissä-kaulakoruni tarina sekä idea pohjautuu tähän rakastamaani kappaleeseen. Haluan jakaa ajatukseni myös teille ja kertoa koruni tarinan.

Kivi on poimittu minulle hyvin rakkaan Saimaan rannalta. Suunnittelusta sekä valmistuksesta iso kiitos Eveliinalle.

Photobucket

Tarinassani Minä-henkilö on kivi ja Sinä-henkilö kertoo kiven ympärillä olevasta hopearististä.

Minä pidän itseäni aivan tavallisena. Elämän aalloissa kolhiintuneena ja maailmaa kokeneena, sen nousu- ja laskuvedet nähneenä. Minä en ole mielestäni mitenkään erityinen, aivan tavallinen ihminen. Kuin yksi pieni kivi muiden rantakivien joukossa. Mutta siinäkin pienessä kivessä on kuitenkin jotakin todella erityistä, sillä se on tullut huomatuksi ja valituksi kaikkien muiden rantakivien joukosta. Sinä otit minut kaikista muista kivistä huolimatta. Poimit minut ja sait minut tuntemaan itseni erityiseksi.

Sinä olet rakkaus minun vaikeakulkuisella rantapolullani. Minä näen Sinut minun vahvuutena kuka kulkee rinnallani minua ikuisesti suojellen. Sinä näet minut kauniina ja erityisenä. Sinä annoit minulle uuden elämän.

Photobucket

Sinä laulat minulle.

Valvotaan
Kuunnellaan joka suuntaa
Mikään ei voi yllättää

Ristissä nähdään jokaiseen suuntaan eikä mikään pääse yllättämään.

Lusikkaan
Piiloudutaan peiton alle
Näin kaunista ei saa särkymään

Sinä (risti) piilottaa kiven (minut) muilta omaan syleilyynsä. Hopea sekä kivi ovat materiaaleina yhtä vahvoja kuin särkymätön rakkaus.

Niin vuokses menisin liekkeihin
parkumatta palaisin
olla parempi tahtoisin
sinä se oot

Hopeaa koitellaan takomalla se kuumissa liekeissä. Hopea palaa liekeistä ehjänä ja vahvana takaisin kiven luokse. Parkumatta. Ristiin. Yhteen.

Torjutaan
Taistellaan sitä vastaan
Joka yrittää meidät erottaa

Risti suojelee kiveään ja nämä kaksi materiaalia ovat taottuina mahdottomia erottaa toisistaan.

Vaikka pelottaa
vaikka tuntuu että paha painaa liikaa
kaksin voi sen kantaa

Molemmat materiaalit kannattelevat toisiaan. Ristin "ristikohta" on selkä ja ristikohdassa oleva poikkipala ovat kädet jotka halaavat ja kannattelevat kiveä.

Niin vuokses menisin liekkeihin
parkumatta palaisin
olla parempi tahtoisin
sinä se oot


Olla parempi tahtoisin.


Ja niin vaikka halkeaisin haavoihin
Sinä voitehista vanhin
Korjaat mut kokoon taas
sinä se oot


Vahvinkin kivi voi murentua. Syvimpiä haavoja ei voi aina täysin korjata, mutta sinä pidät minut kasassa tehden minut ehjemmäksi. Ajan loppuun asti.

Photobucket


Niin vuokses menisin liekkeihin
parkumatta palaisin
olla parempi tahtoisin
sinä se oot


Ja niin vuokses menisin liekkeihin
halkeaisin haavoihin
olla parempi tahtoisin
sinä se oot

Photobucket

Missä Sinä olet?

2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! <3 Voit olla varma, etten enää ikinä kuule Sinää kuten ennen, jatkossa ajattelen tätä kirjoitustasi ja koruasi. Ja itken kuin vesiputous. :)

    VastaaPoista