keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Piece of KÖH

Huhhuh.

Diagnoosin puolesta kysymysmerkiksi jäänyt tauti on vihdoin helpottamassa.

Kun on maannut neljä päivää sängyssä lämmön sahatessa väliä +34-39 nukkuen, pyörien hiestä märkänä lakanoissa ja aina välillä hytissyt kylmyyskuoleman partaalla niin voin kertoa että ensimmäiset "selvät" päivät tuntuvat hyvin oudolta. Oli outoa käydä kaupassa ja nähdä ihmisiä. Ihan kuin olisin ollut poissa monta kuukautta.

Lisätään soppaan vielä turvonnut kurkku joka oli hyvin hyvin kipeä. Syljen nieleminen sai kyyneleet silmiin (itkin käytännössä neljä päivää) ja voitte siis kuvitella miten hyvin olen voinut syödä tai juoda. Jaa mikä ravinto?

Ääni on sanonut myös heipat. Nyt se on alkanut palailemaan, mutta kurkku kipeytyy ja ääni katoaa mikäli kurkku pääsee rasittumaan liikaa eli kun avaan sanaisen arkkuni. Lääkäri suositteli olemaan puhumatta laisinkaan että ääni saisi palalla rauhassa ja että kurkku saa lepäillä ilman turhaa rasitetta.

Pännii tämmöinen väsynyt kroppa. Tekisi mieli tehdä vaikka mitä nyt kun kuume on poissa, mutta kun kroppa-parka on vielä uuvuksissa. Kävelen vessaan ja sydän tuntuu hyppäävän rinnasta ulos, kauppaan köpötellessä hengästys ja alan hikoilemaan kuin pieni sika. Ruoka ei maistu vieläkään, pakko silti yrittää juoda etten joudu tiputukseen.

2 kommenttia:

  1. Voi pientä Pandaa. Täti teleporttaa paljon paranemista ja haleja. Ja mustaherukkamehua.

    VastaaPoista