torstai 29. maaliskuuta 2012

Hiusten exiä ja nyxiä

Olen ollut aina hieman ristiriitainen persoona kun kyseessä on asia nimeltä sitoutuminen. Tunnun löytävän välillä turhankin helposti Siltä Oikealta vaikuttavan tyypin, hurahdan tyyppiin täysillä ja sitten yhteisen arjen myötä kyllästyminen iskeytyy päähän avaruudesta pudonneen sputnikin voimalla.

Oikean tyypin löytäessäni otan sen mukaan kaikkialle. Esittelen ylpeänä ystävilleni ja kehun sitä maailman parhaimmaksi löydöksi. Muutaman kuukauden päästä löydän itseni saman kaveripiirin keskeltä toistamassa vanhoja tuttuja lauseita: "ihan ok", "siinähän se", "ihan jees", "ihan hyvin meille menee".

Minua melkein jo hävettää myöntää, että kaikista kehuista ja hehkutuksista huolimatta Oikeaksi luulemani tyyppi ei välttämättä olekkaa enää se oikea. Onko asian myöntäminen hankalampaa minulle itselleni vai ystävilleni? Olenko johtanut heidät puheillani harhaan?

Harmitsen Sen Oikean laittamista kiertoon. Ottajia tuntuu riittävän harmaantuvista kokemuksistani kokemuksistani huolimatta - olenko siis menettämässä tässä jotain oikeasti ainutlaatuista jos laitan tyypin kaveripiiriini kiertoon? Tajuanko menetykseni vasta kun on liian myöhäistä ja löydän tyypin parhaan ystävättäreni kylpyhuoneesta?

Onko ihan ok olla sitoutumiskammoinen? Sallitaanko laastarisuhteet? Entäs yhden -tai useamman- illan jutut?

Palataan ajassa hetkeksi taaksepäin.

Photobucket

Ensimmäinen pitkäaikainen kumppanini oli hyvin kovapäinen. Olen aina tykännyt kovapäisistä yksilöistä, niihin voi luottaa ja ne pysyvät menossa mukana oli vauhti mikä hyvänsä. Kun kaipasin kaikista päivistä ja elämänvaiheista eniten tukea, sain häneltä sitä 100% varmuudella. Olin onnellinen löydöstäni. Hieman rujo ja aavistuksen rockahtava.

Ajan mittaan asia mihin hänessä ihastuin alkoi sotia minua vastaan. Tyyppi oli liian kovapäinen. Kun olisin kaivannut vain vähän tukea, niin kovapää oli eri mieltä. Suhde ei voi hyvin jos päässäni on kypärä.

Heikkona ihmisenä en voinut luopua kovapäästä. Mitä jos heitän tämän kadulle tapaanko enää koskaan mitään yhtä ihanaa? Onko minun nyt vain tyydyttävä siihen mitä saan?

Photobucket

Elämän suurempien kysymysten äärellä törmäsin hurmaavaan kaksikkoon, siis ihan identtisiin kaksosiin! En voinut ohittaa alitajunnassa vilkkuvaa kaksi yhdellä iskulla - mielikuvaa ja nappasin kaksikon mukaani. Salasuhdehan on ihan ok jos siitä ei jää kiinni? Onneksi toinen heistä kadotti nopeasti hattunsa, olisin mennyt heissä muuten kokoajan sekaisin. Olin ylpeä siniverisistä kiiltokuvapojistani.

He olivat täydelliset. Heissä oli kevyttä kovapäisyyttä ja kaipaamaani kiiltoa. Ei mitään överiblingblingejä, vaan juuri ja sopivasti.

Elimme vuosia onnellistä elämää, mutta aina välillä kaipasin salaa kovapäistä exääni. Yleensä tämä tapahtui baari-iltoina kun tuijotin itseäni wc-tilojen peileistä ja olin ottanut muutaman valkoviinilasillisen. Lopulta päädyin viettämään kaksoiselämää. Bilepäivinä lyöttäydyin yhteen kovapään kanssa ja arkisin luotin siniverisiin kaksosiin.

Aina ei elämä mene kuitenkaan kuten olemme sen suunnitelleet. Muutin pois kotikaupungista ja toinen kaksosista (se pipopäinen) lähti kaverini matkaan erään baarireissun päätteeksi. Virhe. Älä koskaan ikinä lainaa kultaasi kaverille edes pieneksi hetkeksi.

Toinen kaksosista pysyi minulle uskollisena ja lähti mukaani Helsinkiin. Siniverinen kultani sopeutui kaupungin sykkeeseen nopeasti ja elimme elämäämme onnellisina uusien kuvioiden keskellä.

Tai niin minä ainakin luulin.

Eräänä aamuna olin lähdössä töihin kun siniverinen sen minulle kertoi. Tsuh tsuh kuului vain kun hän ilmoitti että se on nyt loppu. Olin murheen murtamana.

Photobucket

Ryvin katkeruudessa. Miksi lähdin kaverini kanssa sinä tiettynä iltana kotikaupungissa ulos ja miksi minulla oli pipopäinen siniverinen mukanani? Miksi sanoin että on ihan ok jos pipopää jää kaverini kanssa kaksin? Mikäli olisin jättänyt pipopääni sinä iltana kotia, hän saattaisi olla nyt kanssani täällä Helsingissä.

Koska en kyennyt ajattelemaan uuden vakituisemman kumppanin etsimistä, päädyin hetkellisesti yhteen kovapäisen exäni kanssa. En tiennyt hänen olevan edes Helsingissä, törmäsin häneen ihan sattumalta. laastarisuhde tutun ja turvallisen kanssa oli jees ja mietin monesti miksi hänestä aikoinaan luovuin ja siirsin syrjään.

Viikkojen jälkeen sain taas saman vanhan vastauksen. Liian jästipäinen mullikka. En suostu elämään kypärä päässä.

Dumppasin rakkaan kovapääni ja sanoimme lopulliset hyvästit.

Photobucket

Päätin siirtyä viettämään hieman kevytkenkäisempää elämää ja kyllähän noita muutaman -ja hieman useamman- kerran juttuja alkoikin nopeasti kertymään.

Ennen pitkään huomasin ettei näistä hätävaroista ole mitään hyötyä. Pelkkää ajanhukkaa ja turhia harmituksia. Ne ovat kokoajan muistuttamassa kuinka elämästäni puuttuu jotakin pysytää ja luotettavaa. Jotain, joka yksinään riittäisi minulle enkä kaipaisi enää koskaan mitään muuta.

Laitoin kevytkenkäisyydelleni stopin ja sanoin heissulivei lyhyille säädöille ja mieli avoimempana ja toiveikkaampana etsimään uuden vakituisemman kumppanin löytymistä.

Photobucket

Kävin pienellä matkalla leputtamassa hermojani ja törmäsin reissulla -kaikilla tavoin kirjaimellisesti- pieneen lomaromanssiin. Tyyppi oli pieni mutta silti sitäkin tehokkaampi (*krhm* you know what I mean *krhm*).  Yleensä kaikki pienet lomaromanssit päättyvät nopeasti ja niin kävi myös tälle jutulle. Hänen miehekäs ja lausuttuna kivalta kuullostava nimi jäi mieleeni kummittelemaan ja haaveilin hänestä monena iltana.

Photobucket

Photobucket

Sitten se lopulta tapahtui.

Törmäsin Helsingissä upeaan tummaan mieheen jossa olivat kaikki hyvät puolet samassa varressa. Sopivasti kovapäisyyttä ja hän tuo arkeeni pientä kimallusta ja säihkettä. Olen ollut aina kuumana tummapiirteisiin tyyppeihin.

Ja tiedättekö mitä? Hän kestää - ja pitkään.

Photobucket

Hänen nimensä on Sebastian. Mikä sattuma!

Photobucket

Kavereiden kesken hänet tunnetaan paremmin nimellä Sepe.

Photobucket

Sepellä on ihana perhe ja olemme tulleet kaikki keskenämme todella läheisiksi.

Photobucket

Olen todella onnellinen että tämä perhe on osa minun elämääni. Nyt uskallan olla toiveikas ja sanoa että tätä perhettä en ihan hepposin perustein vaihda toiseen. Yhteiseloamme on kestänyt jo jonkun aikaa, ja olen päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän rakastunut. Hymyilen itsekseni heitä katsellessa, olen esitellyt ylpeänä niin perheelleni kuin kaveripiirille ja he kulkevat mukanani kaikkialle. Heitä en vaihda. En koskaan.

Vähemmän siirappinen perhe-esittely tulossa! Ei voi mitään kun rakastaa ja paljon.

17 kommenttia:

  1. Loistava postaus! Ja kiitos vinkistä! :-)

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana teksti tosiaan! :) Mulla on samat Tigit olleet lemppareina, joten kiinnostuin Sepestäkin!

    VastaaPoista
  3. Hahahah ihana tarina - itsekin kaipailen elämääni Sitä Oikeaa, ehkä Sepe ois kokeilemisen arvoinen ;)

    VastaaPoista
  4. :-------------------DDDDDd



    Hahaha!

    Ihan paras!
    Aivan loistava!

    VastaaPoista
  5. hahah ensin luulin, että oikeasti puhuit miehistä ennen kun näin siniset kuivashampoo pullot! :D

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus! :D

    Kiitokset vinkistä, pitää kokeilla tuota Sebastiania. Masterpiece on tosin mun suuri rakkauteni, jota on vaikea ylittää ja ohittaa...

    VastaaPoista
  7. Aloit sitten plagioida Ostolakossa-Virveä kirjoitustyylilläsi.

    Keksisit jotain omaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tämä nyt ollut millään lailla mitään plagioimista vaan ihan yleinen kirjoitustapa. Jokainen todellinen kosmetiikkafriikki kokee tuotteensa jo kuin oikeina persoonina. :)

      Itse sain hommaan lisäjännitystä, kun mokkulani ei ladannut kuvia mukaan ollenkaan ja kesti hieman tajuta, mistä puhutaan... Ihana postaus, siis! :)

      Poista
    2. Haha, voin vain kuvitella tämän postauksen ilman niitä kuvia :D. Paljastetut kaksoset jne x).

      Poista
  8. ^ No jopas!

    Ei minusta ainakaan ole omaperäistä ja ihmeellistä kirjoittaa esineistä ihmispersoonana :).

    VastaaPoista
  9. Saara
    ...Kuivashampoo :)? Tigin Masterpiece-hiuslakat olivat nuo siniset putelit ^^

    VastaaPoista
  10. Hahaha aww :3 Olkoon omaperäinen teksti tai ei (kuka jaksaa nillittää...:D )niin hauska tätä oli lukea :)

    -Ava
    http://always-upsidedown.blogspot.com

    VastaaPoista
  11. Mun piti kyl kommentoida tätä kirjoitusta, mutta se taisikin jäädä. Tää oli aivan loistava postaus, kun luin tän jotenki vähän väsyneenä, kuvat ei ladanneet heti enkä sit muutenkaan tajunnu heti sit kattoa kuvia :D:D

    VastaaPoista
  12. Superhauska postaus! Luin vasta nyt, mutta pakko kommentoida :) Mäkään en heti kattonu kuvia, niin luulin, että oikeista miehistä on kyse. Oiskohan sepellä kaksoisveli, voisin kokeilla, kun en sun omaa kehtaa tulla iskemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepellä on aika monta veljeä! Ja Sepe tykkää jaella rakkautta hieman muuallekin ja se on ihan ok ;).

      Poista