keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Rauhatonta joulua ja kiireellistä uutta vuotta

Joulu ja rauhoittuminen tykkäävät kulkea käsikkäin. Aaton kiire ja häsellys vaihtuu seuraavan vuorokauden puolella paikallaan laahaavaksi hitaudeksi.

Käperrytään siihen kuuluisaan sohvannurkkaan ja pistetään joululahjaksi saatu hömppädvd-boxi pyörimään ja puhallellaan kädessä lämmittävään teemukiin. Indiskasta ostettuun mukiin mahtuu koko pää tai kämmenissä pidellään vaihtoehtoisesti koko kansan rakastamaa Taikaa. Lusikalla tehtyä kilistelyääntä ei pidä unohtaa, käpertymisharmonia on muuten heti sirpaleina.

Photobucket

Miksi joulu tuntuu nykyisin suorittamiselta ja siitä kympin arvosanoilla selviytyminen hyvän ihmisen merkkinä? Ai kamala jos unohdat joulupöydästä herneet tai laatikko ei ole tarpeeksi rapsakka pinnasta. Syömisessäkin on mahdollisuus epäonnistua jos et vedä itsellesi kuolemaähkyjä tai jos laatikkoruuat eivät maistu.

Jos en halua (lue malta) mennä sohvalle käppyrälle tai viettää vuorokauden jokaista minuuttia läheisten ympäröimänä, olenko epäonnistunut ja pilannut joulun kaikilta?

Luojan kiitos tänä jouluna ei tarvinnut kiertää sukulaisten identtisiä ruokapöytiä läpi.

Kiivas ja kopea
aina liikkeissä nopea
olla liehuva liputus
olla voittojen niputus

Photobucket

Mikäli haluaa olla jouluna erityisen rauhallinen ja rentoutunut, vaihdetaan dvd-boxi kirjaan ja naukkaillaan suklaata sukulaisilta joululahjaksi saadusta konvehtirasiasta numero kolme. Harmonia on niin läsnä, että sitä voisi puristaa takapuolesta.

ehdi ei katua
kun on tehtävä latua
olla viimaa ja vetoa
olla liukkaampi petoa

Photobucket

Minä taisin istua vessassa kun kykyä rauhallisuuden nauttimisesta jaettiin.

aikaista matoa
jahdataan kuin perikatoa
olla tiukka ja kätevä
olla huikean pätevä

Photobucket

En kestä olla paikoillani ja rauhoittua. Mitä rauhoittuminen edes on? Onko se hetkessä elämistä, aikatauluttomuutta, kiireettömyyttä, kolmen tunnin sujahtamista ohi kuin itsestään, aivojen nollaamista ja että annetaan ajan mennä omalla painollaan eteenpäin?

Minä myin sieluni lopullisesti Ajan Herralle ostaessani Virveltä kauneusbloggaajien miitissä GUESS-rannekellon. En malttaisi irroittaa sitä edes suihkuun mennessä. Suihkussa olo on eksynyt, käsi tuntuu liian kevyeltä ja mistä nyt tiedän paljonko kello on? Kauanko olen vedellä lätrännyt ja mistä joudun läträyksen takia nyt ajallisesti nipistämään?

puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)sano mitä sanot
ei historia meitä opeta
(tuskin reitti muuttuu)

puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)
sano mitä sanot
ei historia meitä opeta

Photobucket

Elokuvaa katsoessa käpertyminen ei tule kuuloonkaan. Kylkimakkara painaa ikävästi ja tietokonetta on hankala pitää sylissä. Sylissä pitäminen aiheuttaa koneen kuumenemisen ja kone alkaa hidastumaan. Helpommalla selviän kun hoidan hommani pöydän ääressä, katson elokuvaa kuuloaistilla ja vilkuilen aina välillä mitä ruudulla tapahtuu.

Pihalla oleva puusauna oli minulle ennen rentoutumisen mekka. Menen saunaan yleensä viimeisenä jälkilöylyihin, laitan saunatyynyn niskan alle ja vedän potlojot ylälauteelle. Vartin torkahtaminen kuuluu asiaan. Sen jälkeen otan pukuhuoneesta hömppälehden ja ahmin sen kerralla kannesta kanteen. Saunan ulkopuolella tuo ei olisi mahdollista. Lapsena saunassa vierähti Aku Ankkojen parissa useampi tunti, ja äiti kävi aina tunnin välein tarkistamassa olenko vielä hengissä.

kostea lakana
minä piiskattu pakana
olen rannaton soutaja
olen linnuton noutaja

Photobucket

Saunassa lukemisen ohi menee kuitenkin eräs toinen tapa jolla pystyn rentoutumaan. Paikka ja hetki missä yksin ollessa olen rauhallisessa mielentilassa.

Autolla ajaminen.

Rakastan autolla ajamista yli kaiken. Rentouttavinta on kun itse ajaa, mutta myös kyydissä istuminen on miellyttävää puuhaa.

Minulla on ollut ajokortti jo monta vuotta ja pidän itseäni kokeneena kuskina. Ajaminen ei juuri vaadi "mitään" koska hallitsen auton 100% tilanteessa kuin tilanteessa ja se tuntuu luonnolliselta "ruumiinjatkeelta". Ajaminen vaatii kuitenkin sen oman pienen keskittymisen eli se vie minulta sopivassa määrin energiaa ja rentouttaa samalla mitalla. 

Hyvää musiikkia soimaan, yhdellä kädellä pidät ratista ja toisella taputtelet rytmiä vaihdekeppiä vasten ja vapaalla jalalla voi paukutella rummun tahdissa. Maisemat vaihtuvat ja ympärillä tapahtuu kokoajan. Sopivasti ärsykettä ettei mieli tylsisty, mutta sopivan nollauttavaa puuhaa että pääsen rentoutuneeseen mielentilaan.

Miksi olla paikoillaan tekemättä mitään kun samalla voi istua sekä olla liikkeessä?

valvojan vapina
ihmisen pyörästä rapina
olla riippuva liputus
olla vuotava tiputus

Photobucket

Pääni ei koskaan nollaannu, siellä on aina kello neljän ruuhka.

Mitä pitää muistaa töihin mennessä tehdä ensimmäisenä, minä päivänä ehtisin nähdä erästä ystävääni, mitä puen päälle kaverini synttäreille, koska eBayhin tehty tilaus tulee perille, montako päivää lainakirjat ovat jo myöhässä, pitikö yksi työpaita silittää, mitä täytyy ostaa jääkaappiin, mistä kannattaisi lähteä metsästämään yhtä harvinaisempaa dvd-elokuvaa, mikä päivä lähden työmatkalle ja miksi unohdin käydä viime viikolla taas eräässä virastossa?

puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)sano mitä sanot
ei historia meitä opeta
(tuskin reitti muuttuu)

puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)
sano mitä sanot
ei historia meitä opeta
Photobucket

Minun pitää olla aina askeleen edellä. Huomisen silmämeikin värimaailman pitää olla ennakkoon mietitty ja loppuviikon kauppalista on luonnosteltu valmiiksi viimeistään keskiviikkona. Joululomalla kaikki ylimääräinen löhöaika piti saada täytetty jonkinlaisella ohjelmalla.

25.12 ei tuntunut päättyvän ikinä. Edes nukkuminen klo 14:00 asti ei tuntunut lyhentävän elämäni hitainta päivää.

kerää minut talteenvie täältä pois
palaseni talteen
siivoa pois
kerää minut talteen
vie täältä pois
Photobucket

Minulla ei ole pakonomaista suunnitteluhalua (eipä) ja olen oikeasti todella extempore persoona. Ette ehkä usko sitä tämän kirjoituksen perusteella, mutta toimin monesti hetken mielijohteesta. Minun pitää silti saada extempore-luonteestani huolimatta suunnitella, miettiä ennakkoon, pohtia, analysoida ja puntaroita eri mahdollisuuksien kannattavuutta.

Päätie on aina ennakkoon katsottuna, mutta tykkään useimmiten kulke jännittäviä sivupolkuja pitkin.

puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)sano mitä sanot
ei historia meitä opeta
(tuskin reitti muuttuu)

puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)
sano mitä sanot
ei historia meitä opeta
(tuskin reitti muuttuu)

puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
sano mitä sanot ei historia meitä opeta
ole kuka olet mut juoksemista älä lopeta
sano mitä sanot
ei historia meitä opeta

Photobucket

Onneksi valitsin blogini nimen aikoinaan nappiin. Pala Pandaa. Pieni pala Pandaa on sitä pohdiskelevaa Pandaa joka haluaa purkaa mielensä sopukoita näppäimistölle. Kyllä, pääsette lukemaan jallatuksia jatkossakin aina silloin tällöin. Jos nyt tulee jotakin mieleen.

Pieni suunnitelma: ajattelin kertoa teille huomenna huulipunalöydöstäni ^^

PS. Vältän viimeiseen asti weheartittien käyttöä (koska massafiilistelykuvat ja ne ovat niin sitä samaa fiilistelytyyliä) mutta nyt sorruin oman fiiliskuvaköyhyyden vuoksi. Yritin poimia edes vähän "erikoisempia" tuotoksia ja välttää niitä missä näkyy vain osa ihmisestä koska ne on niiiiiiin nähty.

6 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus. Täytyi itsekin meittiä omaa elämäänsä rivien välissä. Saatoit kirjoittaakin sen jonnekkin postaukseen, mutta onko tuo "runo" jostakin laulusta?

    VastaaPoista
  2. Seepro

    Sanat ovat Happoradion kappaleesta Ihmisenpyörä. Iskee tämmöiseen duracellpandaan kun nyrkki silmään :).

    VastaaPoista
  3. Anteeksi, mutta jäi häiritsemään tuo autoteksti. Vaikka itse oonkin maatilalta ja koko pienen ikäni rällännyt raktoreilla ja autoilla heti siitä lähtien kun oon vaan oppinut käveleen. Niin en voi silti sanoa että hallitsen auton tilanteessa kuin tilanteessa. Joskus tulee vain sellanen tilanne, missä itse ei voi enään tehdä mitään. Ja se on menoa. Mielestäni liian itsevarmana ajajana on vaarallinen muulle liikenteelle. Ei itselläkään pelkoa ole kun autoon meen. Mutta en mee ratin taakse myöskään "maailman parhaana ajajana".

    Kiitos ja anteeksi. Ei oo takotus tulla nyt moralisoimaan kenenkään ajotyylistä. Itsekin rentoudun kaikkein parhaiten ajaessa. Ja nautin siitä todella! ENkä mä halua siis loukata!

    VastaaPoista
  4. eerika
    Ei ollut tarkoitus antaa mielikuvaa OLEN PARAS KUSKI :). Yritin sitä kirjoittaessani välttää, mutta ilmaisesti se ei sitten välittynytkään oikein ^^.

    Mutta siis kun en osaa jännittää/stressata ajamista yhtään, en edes Helsingin keskustassa neljän ruuhkassa (en silti suosittele sinne menemistä). Ja en siis liian itsevarmana ajele, jätän sellaisen fiiliksen toisille henkilöille ketkä ovat aina itse oikeassa ja muut väärässä - liikenteessäkin ;).

    Olen ollut autokolarissa (ei ite aiheutettu), hirvi on hypänny useamman kerran tielle, musta jää on melkein yllättänyt yms eli kyllä kaikenlaisissa tilanteissa on tullut oltua ja sitä kautta tullut kokemusta eri tilanteiden hallitsemisesta ja että miltä se "tilanne" oikeasti tuntuu. Tietenkään et voi aina hallita tilannetta eikä kaikkeen voi myöskään valmistautua.

    VastaaPoista
  5. Eli ajelen liikenteessä itsevarmana, mutta en liiakseen vaan suotavalla tavalla :).

    VastaaPoista
  6. Aa noniin suli selvennettyä :) Kiitos :D Ja joo itse myös ollut jos jonkinmoisissa tilanteissa auton kanssa. Ja sama kun en missään tilanteessa myöskään osaa jännittää. Monesti kyllä jos on joku "nyt jäädään rekan alle" -tilanne, niin on pakko ollu hetken hengittää :D

    Mutta hyvää ja ihanaa uutta vuotta sulle! :)

    VastaaPoista