maanantai 26. heinäkuuta 2010

Sharpen View

Päivä yksi:
Uskon, että moni blogini lukija on saattanut kokea tämän samanlaisen olotilan jossakin vaiheessa elämänsä aikana. Toisille se tulee lievempänä ja toisille se iskeytyy kuin kasvoille lyöty kumirukkanen.Saatat tuntea pientä päänsärkyä, asiat/esineet/ihmiset tuntuvat hyppäävän silmillesi eri tavalla kuin ennen ja askelkin tuntuu alussa hieman omituiselta. Kuka käytti sharpen toolia tai unsharp maskia?



Päivä kaksi:
Pystyn lukemaan tietokoneelta paremmin kun teksti ei näytä niin omituiselta. Näien tekstin ilman apusilmiäkin, teksti ei ole silloinkaan epäselvää tai sumeaa mutta jokin siitä tökkii ja silmät tulevat pitkän kirjoittamisen/lukemisen jälkeen kipeiksi ja kuiviksi. Johtunee ilmeisesti toisen silmän pienestä hajataitosta. Apusilmäni eivät ole edes vahvat.

Illalla katson televisiota, en osaa päättää pidänkö lasit päässä vai laitanko ne pöydälle lepäämään. Missä se kotelokin on? Ainiin laukussa. Lasken apusilmäni sohvalle ja muutama hetki myöhemmin mieheni meinaa istua niiden päälle. Haen kotelon mukisematta laukusta. Samalla peilin ohi kävellessäni en voi olla pysähtymättä ja ihailematta - näytän vanhemmalta (lue itseni ikäiseltä) ja tärkeältä.




Päivä kolme:
Lähden pyöräilemään - aurinkolasit vai silmälasit? Koska näen maailmani hyvin myös ilman laseja valitsen auringolta suojaavat versiot. Myöhemmin asioilla käydessäni jätin matkan ajaksi apusilmät päähän, jess ötökkäsuoja! Hiekkapöly onnistuu kuitenkin keplottelemaan itsensä linssien ja silmämunan väliin ja ajan mäen alas kirjaimellisesti lähes myyränä. Jossakin välissä matkaa jälleennäkevänä olen kuulevani takanta toisen pyörän. Kääännän päätä hieman ja yritän muljauttaa silmän takaraivon puolelle nähdäkseni perässähiihtelijän mutta mukavasti kulmassa oleva silmälasien sanka peittää näkyvyyden. Noh, ehkä takantatulija rimpauttaa pyöräkelloa jos tarvitsee enemmän ohitustilaa - ellei hänenkin pirikellonsa ole pöllitty kuten myös allekirjoittaneen. KUKA oikeasti irroittaa ja varastaa PIRIKELLON!? Öhhöhöö noniin pojat piriaika *ring ring*.

Miltähän varjostukset ja häivytykset nyt näyttävät? Näkyvätköhän ne mihinkään? Kelien inhimillistyessä asiasta täytyy ottaa pikimmiten selvää. Nyt jo meikittäkin naama tuntuu valuvan olkapäille.

Päivä neljä:
Meikki ja varjostukset näyttävät hyviltä. Nyt uskallan tehdä jopa tavallista tummempia silmämeikkejä esimerkiksi yökerhoihin kun mustatut pandasilmät eivät hyppäse niin vastaantulijoiden silmille - nyt välissä ovat (suoja)lasit estämässä mahdolliset yhteentörmäykset.



Ystävällisin terveisin, Nelisilmäinen Panda

5 kommenttia:

  1. Voi! Noi sopii tosi hyvin sulle!:) Tosi tyylikkäät lasit:)
    Mä en oo ikinä uskaltanu/voinu kayttää tollaisia paksusankaisia, koska musta tuntuu et ne painaa niin paljon ja korvat tulee kipeeks:(
    Tosi nopeasti muuten totuit niihin, muilla meni ekojen kanssa paljon kauemmin:)

    VastaaPoista
  2. Vooi meitä nelisilmiä on niin monta, ettei siinä mitään :D kauniit lasit :)

    VastaaPoista
  3. Ihanan symppis postaus, ja lasit sopii sulle tosi hyvin!

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvännäköset lasit! Mä aina tykkään siitä, kun näen jollain tosi hyvin sopivat silmälasit.

    Terveisin: Rillipöllö

    VastaaPoista
  5. shiny, miulla tulee ohimot tosi herkästi kipeiksi mm. hiuspannoista, mutta lasit eivät kyllä paina kuin yhdeltä puolelta :o. En ole saanut aikaiseksi käydä vieläkään löysyttämässä toista sankaa...

    Ruu, kiitos :).

    tahma, oi kiitoksia!

    Terhen, hassua miten sitä on nyt alkanut itse katselemaan silmälasipäisiä ihmisiä ihan eri tavalla - aivan kuin noh asustetta niin kuin ne ovatkin. "Onpa kauniit sangat", "noi vois olla tummemmat tolla" jne :).

    VastaaPoista