sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ensimmäiset syksykynnet: varaslähtö ruskaan

Olen saanut kynsilakkapakkini lähes täydelliseen tilaan ja uskalsin siihen tosiasiaan nojautuen käydä pyörähtämässä Helsingin Katajanokalla järjestetyssä OPI ystävämyynnissä. Tarvitsen seilorin sinisen kynsilakan ja sitä lähdin tapahtumasta hakemaan. Muuten ei mitään ylimääräisiä lakkoja pakkiin, ainoastaan mikäli siinä on supervautsikavauvaujännäähienoutta.

Tapahtumaa mainostettiin "kynsilakat alkaen viisi euroa per pullo". Paikanpäällä ne olivat kuusi euroa per pullo ja vitosen kappale ainoastaan jos ostat niitä neljä eli yhteishintaan 20€. Buu! Yhdistimme kahden muun shoppailijan kanssa (Go Purkkimafia go :D) voimamme ja näin saimme kaikki lakkapullomme vitosella x). Euro on hei iso summa ;D?

Minulla on löytämälleni seilorin siniselle muita suunnitelmia, tässä ne kaksi lopulta sittenkin löytämääni supervautsikavauvaujännäähienoutta:


OPI Skyfall -kokoelman The Living Daylights ja Euro Centrale -kokoelman A Woman's Prague-ative

Öö miksi tästä kuvasta puuttuu alaosa?

A Woman's Prague-ative on oranssihtava kupari kultaisella shimmerillä, tuo kultaisuus hohtaa ja näkyy sekä pullossa että kynsillä todella kauniisti. Tämä on selkeästi syksylakka, tuskin olisin tähän tarttunut mikäli ulkona olisi ollut kaatosateen sijaan +30 tai lunta. Lakka levittyi helposti ja peitti kahdella kerroksella. Tämä on niiiiin kaunis :).


The Living Daylights oli löytö isolla L:llä. Lakka naulitsi upeudellaan katseet itseensä ja lopulta huomasin etten voinut enää laskea sitä käsistäni pois. 

Lakassa on kirkas pohja ja siinä on isoja glitterpalloja (kupari, hopea, turkoosi, maitokahvi, kirkas, oranssi) mitkä välkkyvät kauniisti valon osuessa niihin. Sain töpöteltyä nimettömien kynnet peittoon olisiko ollut neljällä kerroksella? Lakan ohuen koostumuksen ansiosta kynnellä ei ole isoa lakkakekoa vaan se on yllättävän littana ja no kerrostuneisuus ei vaan näy. Pallot sai siveltimellä asettumaan helposti ja tämä oli hävyttömän rentouttavaa puuhaa. Poiston suhteen minulla ei sitten ole enää yhtään normaalia toiveikkaammat ajatukset... :D


Tykkään syksykynnistäni niin paljon! Olen saanut näistä myös paljon kehuja :) A Woman's Prague-ativen kiiltoa voisi vain tuijotella


Nyt on pakko kehaista tämän kuvan kuvannutta, aika siisti efekti käden vasemmalla puolella :D

torstai 28. elokuuta 2014

Unipötköt


Zzzzz....


Näätylit nukkuvat vuorokaudesta noin 16-20 tuntia. Eniten uni painaa iltapäivällä ja yöllä, eniten riekuttaa aamuisin ja illalla. Frettien unirytmi menee aika yks yhteen kotiväen kanssa, ja yleensä kun ihmisten rapina alkaa kuulumaan aamulla tai "aamulla" niin pötköt havahtuvat samoihin aikoihin hereille. Unenmäärä menee myös vuodenaikojen mukaan, Nestorin ollessa pentu se nukkui niin sikeästi että sitä pystyi nostamaan ja siirtämään eri paikkoihin ilman että se havahtuu laisinkaan hereille :'). Sofia tuli kuvioihin aikuisempana ja on huomattavasti herkkäunisempi kuin Nestori. Siinä missä ulko-ovi kolahtaa niin Sofia on tullut tulijaa jo vastaan tai noussut hereille, Nestori makaa X -asennossa ja raottaa maksimissaan toista silmää.


Kaikista eniten väsyttää ulkoilun jälkeen. Ulkona valjaissa seikkaileminen on parasta aivojumppaa ja monen kilometrin ja/tai monen tunnin seikkailut luonnossa ovat tarjonneet parhaimmillaan superunet eli uni on alkanut illalla ja jatkunut seuraavan päivän iltaan asti :'D.

Nestori jaksaa lenkkeillä pisimpään, superpitkillä lenkeillä pikkuruisemman Sofian täytyy ottaa enemmän ja nopeammin askeleita kuin Nestorin ja pieni prinsessa täytyykin aina välillä nostaa syliin lepäämään ja katsomaan maisemia tai laittaa laukkuun tai takin taskuun päiväunille :].



Paras unipaikka on sellainen missä on lämmintä, pehmoista ja missä voi myllätä. Mahdollisimman ahdas ja pieni kolo on myös mieleen. Nestori nukkui pentuna monesti pehmolelu vieressä tai halausotteessa, aikuisena ja Sofian aikoinaan tultua taloon nukkuvat pötkökaverukset usein lusikassa ^___^. Mikäli yllätän Nessun nukkumasta yksin ja laitan sen viereen sen suosikkipehmolelun Hipon (sininen pieni virtahepo jonka äiti osti Nessulle kun se kävi kotikonnuillani ensimmäisen kerran) niin Nessu nappaa siitä halaamalla kiinni 






Mamman murut ♥ 

tiistai 26. elokuuta 2014

Uudet lempikorvakorut - Seo nättiä seo mustaa seo helmee

Olen supernirso korujen suhteen, etenkin korvakorujen. En lapsena toivonut koskaan korviksia ja ajatus että jo pienille vauvoille ammutaan korvisreiät tuntuu omituiselta...Siinä ei ole vauvoilla asiaan juuri sananvaltaa :D.

Aloin pohtimaan korviani ensimmäisen kerran noin parikymppisenä, silloinkin minulla oli mielessä rouheat lävistyskorut. Naiselliset korvakorut mitkä liikkuvat, heiluvat ja ylipäätänsä roikkuvat eivät ole koskaan tuntuneet omalta jutulta. Niinpä ryhdyin tuumasta toiseen ja kävin lävistysliikkeessä korvalehdet lävistämässä (mullehan ei reikiä korviin ammuta) koolla 1.6mm ja reikiin valitsin kirurginteräksiset hevosenkengät. Suosikkilävistyskorut olivat kuitenkin tummat venytyskorut joista suosikkini vilahtaa tässä vuoden 2010 blogipostauksessa. Tilasin kaikki venytys-ja lävistyskoruni Crazy Factory -nimisesti nettikaupasta. Kyseisestä nettikaupasta kertova blogipostaukseni vuodelta 2009 on yksi eniten klikatuimpia blogipostauksiani yhä vieläkin, mahtaakohan vuoden nollaysi tiedot pitää vielä yhtään paikkansa...:P? Ainakin sivut ovat muuttuneet huomattavasti käyttäjäystävällisempään suuntaan eivätkä näytä enää huijarisivustolta :D.


Viiden vuoden aikana venytyshommat ovat jääneet unholaan, mutta saan silti yhä vieläkin tungettua venytysreikääni apauttiarallaa 20 tavallista koukkukorvista :D. Testasin tämän eri värisillä sulkakorviksilla, näytti aika siistiltä! Nakuseltaan venytysreikä näyttää ihan tavalliselta no korvisreiältä eli ulkoisesti venymiskyky ei näy. Venytyskorut jäivät ja korvat saivat olla nakusilteen.

Vaikka en koe olevani jätkämäinen ulkonäöllisesti, koen silti kaikki korvakorut omissa korvissani liian naisellisiksi. Etenkin ne roikkuvat ja heiluvat ja liikkuvat. Sirot, korvalehdessä tiukasti kiinni olevat korvakorut eivät näy korvista mihinkään eivätkä iske ulkonäöllisesti muutenkaan. Korussa pitää olla koon (mutta ei roikkumissuunnassa) lisäksi myös joku juju että jaksan innostua niistä. Niiden pitää olla ikäänkuin osa minua, ei lisätty kuorrute mikä otetaan pois ja laitetaan takaisin.  

Nyt viimein vuosien jälkeen olen löytänyt korvakorut joista innostuin ja mitkä eivät tunnu liian naisellisilta.


Isot, mattamustat, korvassa kiinni olevat ja se jokin juju. Tykkkkääääään! Minulle tulee näistä lävistyskoruvibat.

Bongasin mattaiset tuplapallokorvikset Glitteristä noin kuuden euron hinnalla. Tämä tuplahelmimalli on kopioitu Dior Mise en Dior -tuplahelmikorvakoruista jotka maksavat apauttiarallaa 360€.

En voi sietää vaaleita helmikorvakoruja missään muodossa (en ole klassinen eikä minulla ole purjevenettä), en sitten yhtään. Nämä pallot ovat mattamustaksi maalatut helmet, mutta en kuitenkaan osaa mieltää näitä helmiksi tumman värin vuoksi.

Eikä näillä helmillä purjehdittaisi kuin korkeintaan piraattilaivassa ;).

Tässä muutamia vähän vanhempia lempparikoruja, tämä vilahti tänään myös instagram-tilini puolella. Hopeinen rusettisormus oli uutena liian tyttömäinen, nyt kun olen antanut sen tummentua (hapettua) niin johan se sopii joukkoon tummaan väritykseltään paremmin :).

Millaisista koruiste te tykkäätte? Naisellista, roukeaa vai vähän kaikkea?

lauantai 23. elokuuta 2014

Paattipipon majakkaseikkailu



Raumalla opin ihan ensimmäiseksi sen että kenelläkään ei ole venettä vaan paatti. Ja paatti löytyy ihan jokaiselta ja paateista ja kaikesta mereen liittyvästä puhutaan ihan kaikkialla. Kun mies kuolee Raumalla ei kysytä montako lasta hänellä oli vaan minkälainen paatti häneltä jäi.

Pakkasimme eräänä aamuna eväät kasseihin, ajoimme autolla satamaan ja lähdimme paatteilemaan


Paatilla pitää olla tietenkin asianmukainen varustus eli merihenkinen paattipipo ^___^


Piponi on saatu lastenvaate-ja design yritykseltä Papu Design joka on perustettu 2012 ja se sijaitsee Nokialla.

Näin tämän saman rusettipipon aikoinaan pienen lapsen päässä ja jo se hetki jäi kummittelemaan mieleen. Olisipa myös meille aikuisille tuollaisia! Törmäsin pipoon myöhemmin uudelleen ja tällä kertaa se komeili vanhemman mummon päässä. Menin mummon juttusille ja kysyin häneltä tarinaa pipolle, merkki ei meinnnut tulla hänelle mieleen sitten millään ja pienen muistelemisen jälkeen hän huudahti: "PAPU!".

Olin Papuun myöhemmin yhteydessä ja kysyin onko kyseistä pipoa mahdollista saada moukaripäiselle aikuiselle. Suureksi ilokseni minulle vastattiin kyllä ja pipoa alettiin valmistamaan :)! Päättelimme ensin pääni kokoa ja sain heiltä postissa ensimmäisen pipoversion sovitettavaksi. Se oli minulle kuitenkin ihan liian napakka ja näytti päässäni kireältä uimahatulta. Palautin pipon ja sain toisen kokoa isomman tilalle ja se oli täydellinen. Sopivan lörttö mutta ei liian. 


Kiitos Papu!
Pipo on kerännyt katukuvassa paljon kommentteja ja ihastelua, onhan tämä rusetti iso mutta olen tottunut pitämään päässä kaikkea överi-isoa niin omaan makuuni tämä on ihan perusrusetti :'D.

Nyt mallistoon on tullut piposta uudenlainen mustavalkoinen versio, tarvitsenko toista raitapipoa? Mustavalkoinen pipo olisi unelma, musta popo ja valkoinen iso rusetti. Menisi aina ja kävisi yhteen kaikkien mustavalkoharmaa-vaatteitteni kanssa! 


Omistamani paattipipo ei tarvitse kaverikseen muuta kuin punaisen huulipunan, ahoy!


Ven- anteeksi paatilla meri-ilma tuiversi sen verta että paattipipon lisäksi piti kiskoa päälle huppari. Pysähdyttyämme ensimmäiselle saarelle muistin jälleen ulkona olevan +30. Ei ihmekkään kun ihmiset palavat niin pahasti paatteillessa, ei tuota lämpöä vaan tunne iholle! Lätkin aurinkosuojilla ja arvatkaa mitä kävi? Sain elämäni ensimmäisen rusketuksen, siis MINÄ!


Olin ihan varma että pohjasta nousisi hetkenä minä hyvänsä käsi tai jalka...

Palju


Olenko ainut kuka on lapsuudessaan traumatisoitunut muumijaksosta, jossa muumit olivat menossa majakalle ja mereltä ajoi heidän läpi kummituslaiva mitä ei saanut katsoa tj? Se kamala musiikki ja kaikki! Ja ja ja itse majakassa yöllä muumien nukkuessa Muumipeikon mahan päällä käveli kummitus mistä näkyi pelkästään jalat?! Yhhyy! Melkein yhtä hirveää kuin muumien jääkuningatar.

Ylhäällä majakassa, tunnistatteko paikan?



Päiväunet paatissa, iltapäiväkahvit saarella

Paattikynnet



Meripäivän päätteeksi taivaalle nousi ukkosmyrsky ja vettä tuli ämpäristä kaatamalla ja sähköjä napsahti poikki ympäri kaupunkia. Olipas muuten outoa olla jälleen tasaisella maalla...

Syksymmällä uudestaan! Mereltä katsottuna saarien ruska on varmasti näkemisen arvoinen :)!

Alan nyt vähän paremmin ymmärtämään tämän paatteilun ideaa ja mikä siinä on se juttu.

perjantai 22. elokuuta 2014

Syksymoi


En osannut päättää kerronko teille Porimiitin toisesta miittipäivästä, hehkutanko Turun kenkälöytöjä, esittelenkö syksyisiä kynsilakkoja, kerronko hyvästä jalkahoidosta vai kerronko uusista lempikorvakoruistani. Sitten havahduin tosiasiaan että POP on ollut koko kesän melko hissukseen ja blogipostauksia on tullut todella harvakseltaan.

Aloitetaan uuden blogipostauksen sijaan homma siis ihan vaan sanomalla teille kaikille ihanille ketkä ovat matkassa silti pysyneet että MOI \^___^/

Kesälaitumilla kirmailu on nyt ohi ja lempivuodenaikani syksy tekee tuloaan kaupunkiin. Lomailin kokonaisen kuukauden heinäkuussa ja säät olivat mitä parhaimmat. Tosin nyt voisin käydä metsästämässä niitä isoja jalallisia tuulettimia ensi kesää ajatellen valmiiksi varastoon, ihan vaan varmuuden vuoksi... :P. Matkustin ympäri Suomea, kävin festareilla, vietin laatuaikaa ystävien ja kavereiden kanssa, söin hyvin, nukuin hyvin ja tein mitä vaan sattui minäkin päivänä huvittamaan - kellonajasta viis. Blogeja kävin aina välillä vilkuilemassa, mutta huomasin kaipaavani pientä lomaa myös niistä. Ei vaan kiinnostanut, sillain hyvässä mielessä :).


En ala siirappisoimaan syksyn ihanuutta. vilttikäpertymistä, kynttilöiden polttelua tai kuinka se minua inspiroi ja lässynpälääpää. Kyllä kaikki syksyfanit tietävät mistä siinä kaikessa on kysymys :D. Rakastan syksyä, se on lempivuodenaikani, rakastan tummia muhkeita värejä ja myös jokavuotinen oma uudistuminen on tapahtunut jälleen ja hiuksissa seisookin nyt taas uusi tummempi väri :). Kampaajani nimesi värin poltetuksi tomaatiksi johon on kaatunut punaviiniä. Monille kevät on uudistumisen ja "uudelleensyntymisen" aikaa, minulle se on aina ollut syksy.


Nyt minun pitää jo kiirehtiä päivän askareisiin ja poistua tietokoneen äärestä. Onpa kiva olla taas linjoilla, hymy korkealla korvissa :)

Eilisen illan syksyasu:
Housut: vanhat mustat ferkkulegginsit jotka saksin alkukesästä caprimittaan
Neule: miesten löllöneule (oli heinäkuussa alerekissä 10€, normihintaisena lähemmäs kolmekymppiä!)
Kengät: söpöt rusetilliset ballerinat (kaverilta saatu)
Kynnet: syssykynnet kera arkikulumien

En tiedä miksi postasin loppuun asujutun, no teki vaan mieli vai meneekö tämä syksyinspiroitumisen piikkiin :D? 

maanantai 11. elokuuta 2014

Kosmetiikkabloggaajat goes Pori Jazz -miittiviikonloppu 1/2


Kosmetiikkabloggaajat istuvat iltaa ja järkkäävät kahvitteluita PK-seudulla tiuhaan tahtiin ja myös moni isompikin miitti on usein PK-seudulla. Vastoin yleistä käsitystä elämää on myös kehä kolmosen ulkopuolella, ja haluaisin nähdä kosmetiikkabloggaajien kokoontumisia myös muuallakin Suomessa. Viime kesänä kutsuin porukkaa Turkuun ja nyt jatkan blogimiittejä maakunnissa.

Siispä sanoista tekoihin ja aloitetaan maakuntamiittailu Länsi-Suomen Satakunnasta ja suunnistetaan jazzkaupunki Poriin :)

(minua neuvottiin lakkaamaan kynnet Satakunnan sinisellä ja keltaisella, mutta sainkin kuulla lakanneeni ne Rauman Lukon väreillä. Salaliitto?)


Perjantai 18pv
ensimmäinen miittipäivä

Tapasimme Ripsarit Poskilla - Satun kanssa Porin keskustassa ja pienen kauppakeskuspyörähdyksen jälkeen seuraamme liittyi Neiti Kameleontti sekä Pumpulipupu. Naiset olivat taas niin nätteinä että voi että!


Olimme aikaisemmin päättäneet mennä purilaiselle Miamiin ja kertoessani ravintolavalinnasta -ennen miittiä- kahdelle maakunnassa asuvalle kaverilleni kertoivat he molemmat saaneensa sieltä harvinaisen huonoa ja hidasta palvelua. Oops! Päätimme mennä silti mennä hankkimaan ravintolasta omat kokemuksemme.

Ravintolaan mennessä huomasimme jokaisen pöydän olevan täynnä. Tarjoilijoita käveli hitaasti pöytiin ja meitä ei tervehtinyt kukaan, edes tiskillä olleelta henkilöltä ei saanut kohteliasta nyökkäystä tai tervehdystä, ainoastaan tuiman katsekontaktin. Salissa ei ollut kaaosmaista kiirettä tai hulinaa. Menimme tiskille seisomaan ja normaalisti tässä vaiheessa odottelevat asiakkaat otetaan huomioon, kerrotaan ravintolan olevan täynnä ja "tilatkaa neidit odotellessanne juotavaa". Kun meitä ei kukaan huomioinut, meni Pumpulipupu napakasti huikkaamaan tiskin yli että onko odotuksen kesto minkälainen. Tympeän katseen antanut henkilö ei tervehtinyt tässäkään vaiheessa vaan tokaisi tylysti: "No ei me tiedetä kauan ihmiset syä!". Selvä... Tässä vaiheessa teki mieli jo lähteä muualle kun rahoja ei kukaan selvästi halunnut viedä meiltä pois :D.


Kysyimme tiskiltä (henkilö seisoi vain siinä tekemättä mitään) että no voisimmeko tilata odotellessa esimerkiksi juomat niin jäämme odottelemaan vapautuvaa pöytää. Vastaus oli tiukka "ette" ja että meidän pitäisi odotella tarjoilijan tulevan luoksemme. Tarpeeksi pitkän juomattoman odottelun jälkeen meidät ohjasi toinen huomattavasti asiakaspalvelualttiimpi henkilö pöytään ja otti juomatilauksemme ja suureksi ihmettelyksi samalla myös ruokatilauksen. Aikaa tosiaan oli ihan riittävästi päättää mitä syö... :P.

Ihmettelimme Pumpulipupun kanssa miten osa pitkistä pöydistä oli puolityhjiä ja miksi meitä ei ohjattu sellaiseen istumaan? Paikallinen Satu opasti meitä: "täällä ei ole tapana". Mikäli kuuden henkilön pöytään menee yksi tai kaksi ihmistä istumaan niin se on heidän pöytä ja siihen ei mene muita kuulemma istumaan. Mikäli pöydässä istuvat eivät erikseen anna lupaa pöydän erottamiseen niin sitä tarjoilija ei myöskään tee. Hääääh :D?

Ihan outo juttu, en ole törmännyt moiseen muualla Suomessa - tai ulkomailla. Ihmisiä kertyi ravintolan tiskille jonottamaan vapautuvia pöytiä ja huikkasimme tarjoilijalle että osan meidän pöydästä voi ottaa muille käyttöön (kaksi tyhjää tuolia). Tarjoilija kiitteli kovasti ja veti pöydän noin kaksi senttiä meidän pöydästä irti - ja nyt se oli ihan uusi erillinen pöytä mihin sai muut asiakkaat istuutua. Hassua.


Ruokia odotellessa iskin suuren mysteerikassin syliini ja annoin jokaiselle osallistujalle nimikoidut kesäyllärikassit  ^___^. Olin lajitellut mm. kynsilakat värien perusteella jokaisen bloggaajan mieltymyksen mukaan (pikkaisen jänskätti menikö yhtään oikein ^^') ja heidän palautteen sekä tyytyväisten ilmeiden perusteella jako taisi mennä suht oikein ^____^.

Palvelu tosiaan parani henkilön vaihduttua (ymmärtääkseni meitä tympeästi kohdellut mieshenkilö oli "ylempi henkilö" kuin pelkkä tarjoilija? Näin päättelimme hänen muusta käytöksestään ja pukeutumisesta) mukavaan toiseen tarjoilijaan ja ruoka maistui myös :). Asteikolla 1-5 antaisin kolmosen, nelonen tai jopa neljä ja puoli olisi tullut mikäli alkuvastaanotto olisi ollut miellyttävämpi.

Pumpulipupun menokello tikitti ruuan jälkeen jo seuraavaan paikkaan joten lähdimme lopun porukan kanssa tutustumaan Jazz -kadun ohjelmistoon ja tutkimaan erilaisia myyntikojuja. Illan hämärtyessä lähdimme käymään yksillä Baarikaapissa ja suuntasimme jokainen tahollamme kotia kohti.

... To Be continued!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails