keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Pyöräilykypärä - turha vai ei?

idkuvapyöräily

Lapsena käytin pyöräilykypärää mukisematta, eikä sen käyttäminen ollut koskaan noloa. Ehkä televisiossa pyörineet vesimelonimainokset tekivät tehtävänsä? Mainoksissa vesimeloneja pudotettiin lattialle, ja toisella niistä oli pyöräilykypärä päässä - kypärällinen vesimeloni jatkoi pudotuksen jälkeen ehjänä iloisesti kierimistä lattialla, kun taas kypärätön vesimeloni suorastaan räjähti ja nesteiden dramaattistä leviämistä ympäriinsä tehostettiin tietenkin vielä hidastusefektillä. :D

Pyörä vaihtui 15-vuotiaana skoottereihin ja mopoihin, ja sen myötä vielä raskaampaan kypärään. Voi sitä littaantuneiden hiusten harmittelua! 18-vuotiaana alkoi kypärätön liikkumismuoto. Liikuin autolla ihan kaikkialle, omassa synnyinkaupungissa ajokortti on suorastaan välttämättömyys. Pyörällä liikkuminen jäi vähemmälle ja sen myötä myös kypärän käyttö. Sitä ei jotenkin muka ajatellut tarvitsevansa. Enhän minä aja edes lujaa, tiedän liikennesäännöt, osaan varoa ja en aja autojen seassa (synnyinkaupungissa kaikki ajoivat pyöräteillä).


Helsinkiin muuttaessa minulla oli mukana uskollinen munamankelini eli varmaan jo retroiän kynnyksellä kolkutteleva mummopyörä, jossa ei ole käsijarruja eikä vaihteita. Se ei haittaa, sillä vihreällä munamankelilla tehdään juuri sellaisia rauhallisia pyöräretkiä, missä ei ole hoppu mihinkään. Täällä Helsingissä minun piti ihan oikeasti perehtyä pyöräilysääntöihin, missä saa ajaa ja missä minulle tultaisiin puimaan nyrkkiä. Kotikotiseudulla sillä ei ollut mitään väliä, kaikki ajoi miten ja missä sattuu.

Ilmeisesti ikä, lisääntynyt itsesuojeluvaisto (ja järki) on tehnyt tehtävänsä sekä ja pelot omien aivojen leviämisestä asvalttiin, sillä pyöräilyaktiivisuuden lisääntyessä harkitsin kypärän ostamista ensimmäistä kertaa monen kypärättömän vuoden jälkeen.


Kypärä ei lisää pyöräilyn turvallisuutta eikä se takaa turvallisempaa pyöräilyä. Kypärä ei tee minua kuolemattomaksi, se ei estä naaman/kropan kyntämistä asvalttiin, se ei pelasta luiden murtumista tai luo kroppani ympärille suojaavaa auraa. Mutta se on ottamassa vastaan pään alueelle kohdistuvia iskuja. Kypärä päässä ei voi olla yhtään enemmän hurlumhei liikenteessä, kuin ilman kypärää. Tärkeiksi pointeiksi pyörällä ajaessa nostankin liikennesääntöjen opettelun, tilanteiden ennakoinnin ja tilanteisiin sopivat ajonopeudet.

Näen aikuisten kypäräkäytön hyvänä esimerkkinä myös lapsille. Kaikista eniten minua karmii kypärättömät lapset ja heidän kypärättömät aikuiset. Toiseksi eniten kypärättömät aikuiset ja turvaistuimessa kypärällinen lapsi. Eikö vanhemmilla ole väliä? Mitä vastaatte, kun lapsi kysyy että miksi sinulla ei ole kypärää?



Pyöräilykypärät ovat kehittyneet vuosien aikana niin käyttömukavuudessa kuin ulkonäöllisesti. Nykyään kypärät tuntuvat olevan vaikka minkälaisia taideteoksia, mutta sovittelurumban jälkeen ne näyttävät kaikki yhtä dorkilta taideteoksilta päässäni. :'D

Mutta, eipä sitä omaa lärviä pyöräillessä näe, kyseessä ei ole ulkonäköasia ja mielummin pidän taistelupottaa päässä, joka mahdollisesti jeesaa ikävän tilanteen sattuessa kohdalle.

Niin, ja kyllä tämä minun valitsemani taistelupotta oli tietenkin se kaupan hienoin ja vähiten dorkimmannäkönen. ^___^ Taistelupottani ostin Stadiumilta.

Lue lisää »

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Synttäripakolainen

IDKUVAMEXICO

Vuosia vuosia sitten pidin joskus hyvinkin villejä syntymäpäiväbileitä. Tiedättehän, sellaiset joissa vielä iltapäivällä siivotaan sotkuja, etsitään pudonneita esineitä porealtaasta ja herätellään sohville sammuneita kanssajuhlijoita.

Vuosien aikana synttärijuhlinta on muuttunut rauhallisempaan muotoon ja viime vuodet olen halunnut juhlia vain kaikista läheisimpien ystävieni kanssa. Oli se sitten yhdessä ravintolaan menoa, illanviettoa kotona, museossa tai leffassa käyntiä tai jotain erikoisempaa ohjelmaa. Ei mitään stressiä, ei erityishienoja vermeitä päälle ja lahjarumban haluan olevan minimissään.


Minkälaiset olisivat sitten kauhusynttärit? Tämä tulee kuin apteekin hyllyltä! :D Sellaiset, jossa:
- minulle tuotaisiin numeroilmapallot
- olisi yllätysohjelma/yllätysvieraat/yllätyssynttärit itsessään
- supersiisti dresscode
- joku luulisi, että haluaisin tehdä jotain repäisevää ja olisi järkännyt jonkun hirveän extreme-tempun minun tehtäväksi
- vieraat eivät noudattaisi "älkää tuoko mitään"-toivetta ja kaikki toisivat kohteliaisuuttaan viinipulloa (en juo viiniä) ja en tietäisi mitä niille tekisin
- alkoholillinen juhlamalja (Herra Hakkarainen on minun juhlajuoma)

Toisin sanoen sellaiset juhlat, jotka olisi järkännyt joku kuka ei tuntisi minua tarpeeksi hyvin. :D


Kaikesta tästä juhlaähinästä huolimatta, haluan silti ehdottomasti juhlistaa tulevaa syntymäpäivääni, täytänhän minä silloin pitkästä aikaa pyöreitä lukuja! Juhlat ovat ihan kivoja ja niissä on kiva käydä, mutta minulla ei ole mitään erityistä intohimoa olla juhlien keskipisteenä ja toimia "houstaajana". Rentous ja yhdessäolo on se juttu. :)


Lopulta ratkaisu erityissynttäreiden juhlimiseen löytyi melko nopeasti - minä lähden synttärimatkalle! Opintojen aikataulut ovat sumplittavissa, minulla on hihassa kahden viikon talviloma ja loppuvuodesta tilille tupsahtaa ylimääräistä matkakassaa veronpalautusten muodossa.


Noh, mihis minä sitten lähtisin? Eurooppa ei oikein ole viehkeimmillään alkuvuodesta, ja siellä jo jonkin verran reissanneena haluaisin kokea jotain aivan uutta. Mutta mitä? Siellä pitää olla ainakin lämmintä, edullista olla (ruoka yms) ja joku överi-ison kaupungin näkeminen voisi olla ihan mielettömän siistiä.

Karttapalloa ei tarvinnut pitkään pyöritellä, Aasia it is!

Virven blogin lukijana en ole voinut välttyä Bangkokin hehkutuksilta. Olen myös vaihtanut ajatuksia siellä matkustaneiden eri kavereideni kanssa, ja hyvin erilaisten tarinoiden ja kokemusten jälkeen päädyin valitsemaan synttärikohteeksi Bangkokin. Viikko tuntui hävyttömän lyhyeltä ajalta lähteä noin kauas täysin uuden kulttuurin syleilyyn, ja useat viikot taas tuntuivat turhan pitkältä ajalta ensikertalaiselle. Valitsin paluulennon kahden viikon päähän ja se tuntuu juuri sopivalta ajalta tälle matkalle. :)
Lue lisää »

maanantai 7. toukokuuta 2018

Unohtumaton opiskelijavappu värikkäässä Uppsalassa

idkuvauppsala

On täysin höpöpuhetta, etteikö vapun julinta näkyisi Ruotsissa. Tukholmasta vappuriehaa on kuitenkin turha etsiä, sillä vappu eli Valborg löytyy pohjoisemmasta - kaupungista nimeltä Uppsala. Suosittelen muutenkin tutustumaan tähän viehättävään, Turkua etäisesti muistuttavaan kaupunkiin, se on etenkin kesäisin tunnelmallisempi vaihtoehto Tukholmalle. :)

Uppsala on noin Jyväskylän kokoinen opiskelijakaupunki, jonka asukkaista joka kolmas on opiskelijoita. Opiskelijat ympäri Ruotsia tulevat Uppsalaan juhlimaan vappuviikkoa ja kaupungissa arvioidaan olevan liikkeella vapun aikaan jopa 100 000 juhlijaa. Uppsalan yliopisto on pohjoismaiden vanhin ja se on yli 500 vuotta vanha. Vapulla eli Valborgilla onkin satoja vuosia vanhat juhlaperinteet, esimerkiksi puuro- ja shamppanja -aamiainen, teekkareiden koskenlasku sekä shamppanjajuoksu.

 
Uppsala on monelle tuttu kaupunki Pekka Töpöhäntä -lastentarinoista. Pekka Töpöhännän seikkailuista kertovat kovakantiset kirjat ja elokuva kuuluivat myös omaan lapsuuteni hyvin vahvasti. :)

"Pekka Töpöhäntä -parka, ei häntää ei ollenkaan!"

Pohjoismaiden suurimman goottilaisen tuomiokirkon tornit muistuttivat Pekka Töpöhännän maailmassa kissankorvia ja niiden avulla kissat suunnistivat kaupungissa. Muistatteko?


Vanhojen ja toinen toistaan värikkäämpien talojen kaupunki on rakentunut kaupungin läpi virtaavan Fyrisån -joen ympärille. Teekkarit laskevat vappuna jokea pitkin itserakennetuilla styroksiveneillä. :D


Uppsalasta löytyy 13 opiskelija-osakuntaa (student nations) ja jokaisella osakunnalla on omat tilat. Osakunta valitaan oman kotikunnan perusteella. Helsingin yliopistolla on 16 osakuntaa ja olen kertonut niistä tässä blogipostauksessa.

Olimme osakuntaystävieni kanssa vierailijoina Uppsalassa ystävyysosakuntamme Gästrike-Hälsinge Nationin kutsumina. Kävimme tutustumassa sekä heidän että Norrlands Nationin tiloihin. Täkäläistä osakuntatoimintaa nähdessä ja tarinoita kuullessa alkoi Helsingin vastaava osakuntatoiminta vaikuttamaan lähinnä kevyeltä harrastelupuuhailulta opiskelujen ohella. :D

Uppsalassa osakuntavirkoja suorittavat opiskelijat pitävät yliopistosta välivuoden, jotta saavat virkansa ja sitä edellyttävät tehtävät suoritettua hyvin. Osakunnilla ollaan siis virallisesti töissä. Osakunnat ovat todella iso juttu uppsalalaisten opiskelijoiden keskuudessa ja hommat otetaan hyvin vakavasti - hauskuudesta ja hulluttelusta tinkimättä! :)


GH:n takapihalla vappua edeltävänä päivänä järjestetty jäätelö-ja drinkkipiknik. Tunnelmaa luomassa tietenkin myös DJ. Niin paljon porukkaa eikä yhtään ördäysmeininkiä, jee!

Uppsalan osakuntien tiloista löytyy rekisteröidyt pubit, klubit ja yökerhot useine tanssilattioineen. Omia juomia ei saa bileisiin tuoda, joissakin klubeissa on pakollinen narikka (jopa oman osakunnan jäsenille) ja bileisiin mentäessä järjestyksenvalvoja tarkastaa ovella reppusi ja opiskelijakorttisi - ehkä myös henkkarit? Meillä suomalaisilla vierailla oli mukana GH:n kuraattorin myöntämät kulkuluvat kaikille osakunnille, joilla pääsimme pitkien bilejonojen ohi.

Osakuntien bileissä kiertää turvallisuudesta vastaavaa henkilökuntaa ja seinille on kiinnitetty nollatoleranssia kourimiselle ja luvattomalle koskettelulle -postereita. Siinä missä Helsingissä osakuntien juhlissa porukka käy vuorotellen räpläämässä Spotifya (jotkut vielä kesken biisien!), täällä kaikissa bileissä oli ammattimaiset DJ:t.

...Ovatko ruotsalaiset siis jälleen kerran meitä jossakin... öh, edistyksellisempiä? ;D


Uppsalassa ainoastaan teekkareilla on opiskelijahaalarit eli me suomalaiset opiskelijat erotuimme hyvin räikeästi ruotsalaisista yliopisto-opiskelijoista. Teekkarit eivät juurikaan kerää haalarimerkkejä eli ne eivät ole Ruotsissa mikään juttu. Kaikki näkemämme teekkarit näyttivät merkittömien haalareiden takia siis ihan fukseilta. :D Yläpuolen kuvassa yksi ruotsalaisista hostaajistamme näyttää niin... alastomalta suomalaisten haalarikansalaisten keskellä. 8)

Katukuvassa ei näy haalareiden lisäksi myöskään valkolakkisia. Yliopiston rehtori toivottaa vappuna kevään tervetulleeksi ja tuhannet opiskelijat painavat valkolakit samaan aikaan päähänsä shamppanjapullojen poksuessa ympärillä. Uppsalassa ei juurikaan jätetä valkolakkeja päähän, toisin kuin Suomessa.

Lopuun vielä kuvia Uppsalasta ja lisäksi vinkit miten sinne pääsee:


Kerrostaloasunnon alaikkunoihin oli rakennettu Pekka Töpöhännän koti. ^__^




Kadut olivat täynnä toinen toistaan värikkäämpiä vanhoja rakennuksia


Uppsalan keskusrautatieasema on kuin jostain värikkäästä lasten lelumaailmasta, niin söpö! Tämä on päättäri esimerkiksi Tukholmasta saapuville lähijunille. Kuvan oikealle puolelle avartuisi Uppsalan bussiasema ja sieltä pääsee bussilla esimerkiksi Arlandan lentokentälle. Helppo saapua ja helppo lähteä.


Modernimmalta puolelta keskustaa löytyi myös paljon kauppoja (mm. Sephora). Kuten huomaatte, ihmisiä ei täällä juuri liikkunut. Kaikki ovat osakunnilla juhlimassa. :)


Samoissa opiskelijataloissa asuvat grillaavat usein yhdessä ja niin tehtiin myös vappuna. Jokaisen kerrostalon pihalla oli kadusta riippumatta aina 2-5 eri porukkaa syömässä yhdessä. Musiikki soi kaikkialla, mutta missään ei ollut levotonta eikä ihmisistä kuulunut juuri mitään mölinää. 


Tosiaan Suomessa vappua juhlitaan römyhaalareissa, hassuissa laseissa ja kaikissa mahdollisissa kesään viittaavissa asusteissa. Mahdollisimman pöhköt aurinkolasit yleensä kuuluvat myös tähän vappu-univormuun.

Uppsalassa sen sijaan haalarittomat opiskelijat (miinus teekkarit) olivat todella siisteissä vaatteissa, osa liikkui korkkareissa ja kaiken kruunasi supertyylikkäät aurinkolasit. Sellaisia ne ruotsalaiset vaan ovat. :D


Reissun yksi kohokodista oli tietenkin ruotsalaisten voittaminen heidän omassa lajisaan: Kubb -pihapelissä. :D Se on ikään kuin sekoitus mölkkyä ja kyykkää.


Norrlands Nationin pihaklubin kattopurjeet



Helsingistä Uppsalaan?
Me mentiin Helsingistä junalla Turkuun, laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Uppsalaan. Junalla matka kesti alle tunnin. Junassa alle 25-vuotiaat (ja opiskelijat) matkustavat edullisesti, noin kymmenen euroa per lippu.

Paluumatkalla menimme Uppsalasta bussilla Arlandan lentokentälle (vähän yli puoli tuntia) ja sieltä Helsinki-Vantaalle. Nyt on oltu sitten opiskelijahaalareissa myös lentokoneessa. :D


Uppsala teki suuren vaikutuksen ja sinne on pakko päästä uudestaan. Ehkä katsomaan kaupungin kauneutta jo kesällä?
Lue lisää »

maanantai 26. helmikuuta 2018

Kun sinulle täysin luonnollinen asia on muille epänormaalia

20 neliön soluhuone Kampissa (kaksi ihmistä)

Olen asunut viimeksi yksin eli ilman kämppistä, kämppiksiä tai seurustelukumppania viisi vuotta sitten!

Maakunnissa asuville kimppakämpistä puhuminen herättää lähes poikkeuksetta ihmetystä, etenkin jos vastapuolen keskustelijat eivät ole opiskelleet korkeakoulussa eli eläneet ajanjaksoa, jolloin soluasumista on lähes mahdotonta välttää. Toki tiedän vanhempia jotka ovat vuokranneet Helsingin ydinkeskustasta korkeakouluopintoja suorittavalle lapselleen yksityisen asunnon tai jollakin on käynyt muuten vain mäihä asuntomarkkinoilla tai HOASin asuntojonossa. Kolme toisille entuudestaan tuntematonta aikuista asumassa yhteisessä kolmiossa ei siis ole mitään vähävaraisten viherhippien yhteistä hörhöilyä, vaan suhteellisen yleinen asumismuoto pääkaupunkiseudulla. Helsingissä on järkevää asua kimpassa, oli se sitten romanttisessa mielessä tai taloudellisista syistä.

idkuvafretti
80 neliön kolmio Taka-Töölössä (kaksi ihmistä)

Jokainen joka on Helsingistä joskus asuntoa etsinyt tai täällä asunut tietää tasan tarkkaan miksi kimppakämppyys on suhteellisen yleinen asumismuoto. Vuokrat ovat korkeat, asuntopula on tosiasia ja aivan uskomattoman vanhoista ja hirveistä läävistäkin pyydetään ihan poskettomia vuokrasummia. Päälle vielä 1-3kk takuuvuokra joka on helposti tonnista ylöspäin. Jopa niihin vanhoihin heikkokuntoisiin asuntoihin löytyy aina vuokralainen, eli yksityisten vuokranantajien ei ole edes järkeä lähteä asuntoja remppaamaan. Tai rakennuttaa vanhempiin asuntoihin edes omaa vessaa. Kyllä, joissakin kerrostaloissa on yhteiset kylpyhuoneet. Enkä puhu nyt mistään asuntoloista. Yksi kaverini esimerkiksi asuu yksityisen vuokranantajan yksisössä, johon on jälkeenpäin rempattu minimaalinen koppi ja sieltä löytyy vessanpytty ja käsihana. Suihkua ei ole laisinkaan.

Helsinki on siis muutakin kuin valkoisella sisustettuja asuntoja, viikoittaisia "dinnereitä" (se on illallinen!) ulkona, Starbucks -pahvimukeja ja smoothiebowlin nauttimista sängyssä. Helsinki on myös asumista poikaystävän kanssa alle 15 neliön soluhuoneessa, kahden suihkun ja kolmen vessanpytyn jakamista 12 muun opiskelijan kanssa, 2,60€ lounaita opiskelijaravintolassa, sunnuntain aloittaminen lettukesteillä kämppisten kanssa, rahan säästämistä tekemällä ruokaa isolla porukalla ja siskonpedissä nukkumista tilanpuutteen vuoksi. 


Miksi jäin asumaan yksin monen vuoden tauon jälkeen? Paras ystäväni aka kämppikseni on muuttanut asumaan yhteen tyttöystävänsä kanssa. Asumiskuviot ovat auki, mutta toistaiseksi jään tähän asuntoon asumaan näätien kanssa ilman toista vuokralaista.

40 neliön kaksio Linnanmäen vieressä (kaksi ihmistä)

Ainiin, pakko mainita eräs asia liittyen parhaan ystävän kanssa asumiseen. Ei luulisi että enää 2010-luvulla mikään pääsisi kovin helposti yllättämään tai järkyttämään ihmisten maailmankuvaa. Okei, ehkä Yhdysvaltain presidenttivaalin lopputulos mutta noin niinkuin pienemmässä mittakaavassa. :D

Paitsi yksi asia. Paras ystäväsi on mies, asut hänen kanssaan kämppiksinä ja teillä on ollut joskus seurusteluhistoria. Minä ulkoilutan sentään pienpetoeläimiä, frettejä, kesyhillereitä talutushihnassa ja niihin kohdistuvista suurista hämmästelyistä huolimatta mikään ei vedä vertoja sille että kerron asuvani parhaan ystäväni kanssa ja miten olemme tavanneet? No me ollaan joskus seurusteltu. Eihän kukaan nyt voi asua EXÄN kanssa tai olla edes parhaita ystäviä?


On ihan ok itkeä parhaalle ystävälle sydänsuruja.
On ihan ok että paras ystäväsi piristää tekemällä sinulle herkkuiltapalaa.
On ihan ok piristää parastaa ystävää tai onnitellä huikeasta kandisuorituksesta tekemällä hänelle aamupalabuffa keittiön pöydälle.
On ihan ok nukkua parhaan ystävän kanssa siskonpedissä. 
On ihan ok sanoa parhaalle ystävälle tämän olevan sun tärkein ihminen maailmassa. 
On ihan ok että paras ystäväsi tuntee sinut paremmin kuin sinä ite. Ja sinä parhaan ystäväsi. 
On ihan ok tanssia osakunnan vuosijuhlilla parhaan ystävän kanssa valssia.
On ihan ok pestä aamulla hampaita ja paras ystäväsi änkee samaan aikaan alasti suihkuun.
On ihan ok että paras ystäväsi suunnittelee seurustelukumppanisi kanssa salaisia yllärisynttäreitä.
On ihan ok matkustaa parhaan ystävän kanssa ulkomaille.
On ihan ok tavata parhaan ystäväsi perhettä ja vaihdella heidän kanssaan joululahjoja.

Paitsi jos paras ystäväsi on mies ja teillä on edelleen menneisyydessä ollut parisuhde. Tällöin mikään mitä teette yhdessä ei ole normaalia, jommalla kummalla on ketunhäntä kainalossa (vaikka molemmilla olisi seurustelukumppanit) tai toisen päässä viiraa pahemman kerran ja "kyllähän te nyt joskus varmaan panette ;)" kuten eräs työkaveri ja yllättävän moni läheinenkin kaveri on asian joskus ilmaissut.

Minä en koskaan kysy kavereiltani, että panetko sinä -sukupuolesta riippumatta- parhaan ystäväsi kanssa. Miksi sitä kysytään minulta lähes poikkeuksetta?


Onko sinun asumistapa herättänyt kummastusta lähipiirissäsi?
Lue lisää »

maanantai 1. tammikuuta 2018

Meneekö hermo? Näin poistat glittermeikin helposti

Glitteröinti by Glitternisti (PR-tapahtumassa)

Glittertendi jyllää yhä kuumana ja se oli vahvasti läsnä myös eilisen uuden vuoden sitsien teemassa. Ostin glitterini helsinkiläiseltä Glitternistiltä ja eilisillä sitseillä oli myös heidän tuotteistaan koottu glitteröintipiste!

... Tosin voitte kuvitella missä kunnossa se oli noin klo 23 aikoihin kun lähes 80 sitsaajaa oli käynyt työntämässä sormet ja yhteisessä käytössä olevat meikkisiveltimet samoihin glitter- ja vaseliinipurkkiin... Yyyh! :D Säästän teidät kuvatodisteelta!

Grimas Tip Creme antaa kevyen kimalteen luomivärille

Vessajonossa seisoessa ei voinut olla kuulematta glitteröintipisteeltä kantautuvia huokailuja; "tää on niin virhe laittaa taas tätä glitteriä", "irtoglitter ei lähde IKINÄ pois naamalta!", "tätä löytyy vielä vuoden päästä pitkin asuntoa!", "nää on niin ihania mut miks niin hemmetin vaikeita puhdistaa?"
Muistan myös HYY:n 148 synttäribileissä (Glitternisti oli itse paikalla) olleiden voivottelevan glittermeikin puhdistamisen vaikeutta ja miten kämpästä löytyi vielä viikkojen päästä glitteriä.

Herää vain yksi kysymys. Käytättekö itsenne glitteröivät varmasti oikeanlaisia puhdistustuotteita? Silloin niitä löytyy tasan tarkkaan vain puhdistamiseen käytetystä vanulapusta - ei seuraavaa joulusiivousta tehdessä. :)



Avainsana glittermeikin puhdistamiseen on kasvoille tarkoitettu öjypohjainen puhdistustuote. Sillä lähtevät meikit, liiallinen tali, ulkoilmasta tarttuneet liat ja muut epäpuhtaudet. Myös glitterit saavat tämän avulla tehokkaasti kyytiä!

Ruokaöljyyn en suosittele turvautumaan, se ei liukene veden kanssa eli vaikka pääsisit glittereistä eroon niin kasvot jäävät hyvin öljyisiksi. Kasvoille erikseen tarkoitetut puhdistusöljyt liukenevat veteen. Täältä voit käydä lukemassa lisää öljypuhdistuksesta ja kasvojeni puhdistusrutiinista.


Kaada puhdistusöljyä vanulapulle ja kaavi vanulapulla glitterit kasvoilta. Edestakaisin pyyhkiminen voi vain edesauttaa glitterien leviämistä ympäriinsä

Mikäli sinulta ei löydy kasvoille tarkoitettua puhdistusöljyä, misellivesi on myös toimiva paremman puutteessa. Joskaan se ei ole mielestäni yhtään niin tehokas kuin öljypuhdistus. Kuvassa näkyvällä Garnier Skinnaturals -misellivedellä saa tehokkasti silmämeikin puhdistettua, mutta glittereihin puhdistusöljy puree tehokkaammin.


Mikäli haluat tehdä vihreän teon ja olla vesistölle ystävällinen, suojaa lavuaarin viemäri glittermeikin puhdistamisen ajaksi. Monet glitterit ovat ympäristölle haitallisia eli ne ovat mikromuoviksi määriteltävää muovia. Glittereiden joutuessa viemäriin muovit pääsevät vesistöihin, sieltä kaloihin ja sitä kautta ihmisiin. Tämän takia en voi suositella pelkällä öljyllä ja vedellä läträämistä, moni glitterhippu hukkuu siinä puhdistusrytäkässä viemäriin. Vanulapuilla kaapiessa glitterit päätyvät vanulapun kautta roskiin.


Jos haluat olla jo ostovaiheessa vesistölle ystävällinen ja tehdä vihreämmän teon, valitse glitterit kasviperäisestä selluloosasta tehdystä biohajoavasta ECO-sarjasta. Sarjan glitterit ovat ympäristöystävällisiä, myrkyttömiä, vegaaneja ja luontoon hajoavia. Siinä ajateltavaa myös kaikille opiskelijajärjestöille ja muille juhlien järjestäjille, jotka tarjoavat glittereitä sitsaajien ja muiden juhlijoiden iloksi. :)


Psst. Jos mietit onko kovasti suosittelemani kasvoille tarkoitetut öljypuhdistustuotteet se mistä voisit tykätä (nopea ja hellävarainen puhdistus kaikille meikkimäärille), niin ebaysta löytyy tuollaisia pieniä matkakokoisia öljypuhdistustuotteita aasialaisilta kosmetiikkafirmoilta. :) Jos öljypuhdistus ei tunnu omalta jutultasi, niin testipullo on onneksi kooltaan pieni ja maksaa vain pari euroa.
Lue lisää »

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kielletään raketit ja pilataan uusi vuosi?

"Kävely Mannerheimintiellä muistutti sotatannerta, ihmiset huusivat ja paukkuja räjähti ihan kaikkialla. Ihmiset raahasivat vielä koiriaan mukaan tuonne keskustan karkeloihin... Huhhuh."

Näin kuvailin Helsingin uuden vuoden karkeloita vuonna 2015.

Näin Esplanadin puistossa naisporukan (alta 30v) jotka ampuivat bilemekoissa skumppapullot kainalossa suurehkoja erilaisia raketteja. Varrellisia raketteja ammuttiin tyhjistä pulloista ja tölkeistä hilpeissä tunnelmissa. Raketit joko lensivät taivaalle tai ampaisivat eri suuntiin espan puistoa vaihtelevalla menestyksellä joko ihmismassan jalkojen tai päiden korkuudelle. Osa raketeista suhahti puskaan ja osa raketeista ei toiminut ollenkaan.

Kaduilla oli ampumassa raketteja kaikista ikäpolvista - jopa lapsia ilman suojalaseja vanhempien opastamana. Osa raketeista singahti taivaalle, osa ihmisten sekaan vahingossa ja "vahingossa". Osa heitti papatteja muistuttavia sähikäisiä kaduille ihmisten jalkoihin. Ihan vain huvikseen. Minun jalkojen ohi suhahti muutama raketti ja niistä toinen aiheutti reiän sukkahousuihin. Osa raketeista oli viallisia ja ne jäivät alkujäätymisen jälkeen poksumaan itsekseen tai lähtivät aivan päinvastaiseen suuntaan.

Tämä kaikki, keskellä ydinkeskustaa suurten ihmismassojen joukossa.


Uusi vuosi vaihtuu pian ja ilotulitukset kuuluvat olennaisesti monen juhlintaan. Ymmärrän sen ilotulitteiden viehätyksen oikein hyvin. Nyt puhun kuitenkin vain ymmärtämisestä, en hyväksymisestä. Niin kutsutun "peruskansalaisoikeudentajussa" nämä termit sekoitetaan harmittavan usein ja monelle asian/teon ymmärtäminen tarkoittaa automaattisesti myös asian hyväksymistä.

Ymmärrän siis ilotulitteiden ampumisen viehätyksen ja miksi se on varmasti monelle yksi tärkeimmistä asioista uuden vuoden vietossa. Mutta entä jos uuden vuoden juhlintaan riittäisi pelkästään kaupungin oman ison ilotulituksen katseleminen ja ilotulitteiden ampuminen yksityishenkilöiltä eli Matti Meikäläisiltä kiellettäisiin? Toki siitä syntyisi isot "Taas Suomessa kielletään kaikki!" -uutisotsikot tottakai niin kauan kuin meillä on kieltoja, on myös kieltojen rikkojia.

Entäpä jos upeiden ilotulitteiden sijaan kaupunki järjestäisi pelkästään upean valoshow (vinkkinä naapurimaasta Ruotsista)? Voisiko omaan henkilökohtaiseen juhlafiilikseen (sen nostamiseen tai latistamiseen) vaikuttaa joillakin ihan muilla asioilla kuin paukkuvilla, sotkevilla ja vaarallisilla raketeilla? 

Voisiko rahan kirjaimellisen ampumisen taivaalle käyttää toisin? Lahjoittamalla raketteihin varattu rahasumma valitsemaasi hyväntekeväisyyteen? Voisiko siitä saada jopa paremman mielen? Jos ei muuten nappaa ni kai ny Facebookissakin saisi enemmän huomiota ja virtuaalisia seläntaputuksia kun kerrot rakettiostosten sijaan käyttäneesi rahaa lapsille/vanhuksille/nuorille/aikuisille/eläimille/jne. ^__^' Entä jos raketteihin varatun summan lahjoittaisi vaikkapa eläinten hyvinvoinnin parantamiseen sen sijaan että raha paukutetaan taivaalle monien kesy-ja villieläinten kiusaksi?

Mikäli päädyt kuitenkin jatkamaan perinteitä ja ampumaan ilotulitusraketteja myös tänä vuonna, kiinnitä huomiota turvallisuuteen. Olitpa sitten selvinpäin tai kupin tai useamman nauttinut. Mikäli oma näkö ja terveys ei ole niin justiinsa tai olet ylijumalallinen henkilö kenelle ei voi koskaan käydä mitään, niin älä pliis vaaranna muita henkilöitä.

En edes aloita niistä välinpitämättömistä koiranomistajista, jotka:  otan paukkuaran koirani mukaan kattomaan raketteja :))" & "lähden juhlimaan ja jätän koirani yksin kotiin pelkäämään, kyllä se pärjää!". Tai kun lähdet omien elukoiden kanssa kävelylle ja rakettishaibaa löytyy vielä helmikuussa lähimetsistä ja -kaduilta... Hnng!

Hengitän nyt syvään ja linkitän teille tempauksen jossa koirille tarjottiin mahdollisuus paukuttomaan uuteen vuoteen koirahotellissa. :')


Minä vietän tämän uuden vuoden sitseillä ja ne taitavat muuten olla elämäni ensimmäiset sunnuntaisitsit. :D Saas nähdä minkälainen lopputulos näillä sitsien teemaan sopivilla irtoglittereillä tulee! ^__^


Ollaan huomenna jäkevästi ja ajatellaan itsemme lisäksi myös muita. Lämmintä, kaunista ja fiksumpaa vuotta 2018! :) ❤
Lue lisää »