maanantai 1. tammikuuta 2018

Meneekö hermo? Näin poistat glittermeikin helposti

Glitteröinti by Glitternisti (PR-tapahtumassa)

Glittertendi jyllää yhä kuumana ja se oli vahvasti läsnä myös eilisen uuden vuoden sitsien teemassa. Ostin glitterini helsinkiläiseltä Glitternistiltä ja eilisillä sitseillä oli myös heidän tuotteistaan koottu glitteröintipiste!

... Tosin voitte kuvitella missä kunnossa se oli noin klo 23 aikoihin kun lähes 80 sitsaajaa oli käynyt työntämässä sormet ja yhteisessä käytössä olevat meikkisiveltimet samoihin glitter- ja vaseliinipurkkiin... Yyyh! :D Säästän teidät kuvatodisteelta!

Grimas Tip Creme antaa kevyen kimalteen luomivärille

Vessajonossa seisoessa ei voinut olla kuulematta glitteröintipisteeltä kantautuvia huokailuja; "tää on niin virhe laittaa taas tätä glitteriä", "irtoglitter ei lähde IKINÄ pois naamalta!", "tätä löytyy vielä vuoden päästä pitkin asuntoa!", "nää on niin ihania mut miks niin hemmetin vaikeita puhdistaa?"
Muistan myös HYY:n 148 synttäribileissä (Glitternisti oli itse paikalla) olleiden voivottelevan glittermeikin puhdistamisen vaikeutta ja miten kämpästä löytyi vielä viikkojen päästä glitteriä.

Herää vain yksi kysymys. Käytättekö itsenne glitteröivät varmasti oikeanlaisia puhdistustuotteita? Silloin niitä löytyy tasan tarkkaan vain puhdistamiseen käytetystä vanulapusta - ei seuraavaa joulusiivousta tehdessä. :)



Avainsana glittermeikin puhdistamiseen on kasvoille tarkoitettu öjypohjainen puhdistustuote. Sillä lähtevät meikit, liiallinen tali, ulkoilmasta tarttuneet liat ja muut epäpuhtaudet. Myös glitterit saavat tämän avulla tehokkaasti kyytiä!

Ruokaöljyyn en suosittele turvautumaan, se ei liukene veden kanssa eli vaikka pääsisit glittereistä eroon niin kasvot jäävät hyvin öljyisiksi. Kasvoille erikseen tarkoitetut puhdistusöljyt liukenevat veteen. Täältä voit käydä lukemassa lisää öljypuhdistuksesta ja kasvojeni puhdistusrutiinista.


Kaada puhdistusöljyä vanulapulle ja kaavi vanulapulla glitterit kasvoilta. Edestakaisin pyyhkiminen voi vain edesauttaa glitterien leviämistä ympäriinsä

Mikäli sinulta ei löydy kasvoille tarkoitettua puhdistusöljyä, misellivesi on myös toimiva paremman puutteessa. Joskaan se ei ole mielestäni yhtään niin tehokas kuin öljypuhdistus. Kuvassa näkyvällä Garnier Skinnaturals -misellivedellä saa tehokkasti silmämeikin puhdistettua, mutta glittereihin puhdistusöljy puree tehokkaammin.


Mikäli haluat tehdä vihreän teon ja olla vesistölle ystävällinen, suojaa lavuaarin viemäri glittermeikin puhdistamisen ajaksi. Monet glitterit ovat ympäristölle haitallisia eli ne ovat mikromuoviksi määriteltävää muovia. Glittereiden joutuessa viemäriin muovit pääsevät vesistöihin, sieltä kaloihin ja sitä kautta ihmisiin. Tämän takia en voi suositella pelkällä öljyllä ja vedellä läträämistä, moni glitterhippu hukkuu siinä puhdistusrytäkässä viemäriin. Vanulapuilla kaapiessa glitterit päätyvät vanulapun kautta roskiin.


Jos haluat olla jo ostovaiheessa vesistölle ystävällinen ja tehdä vihreämmän teon, valitse glitterit kasviperäisestä selluloosasta tehdystä biohajoavasta ECO-sarjasta. Sarjan glitterit ovat ympäristöystävällisiä, myrkyttömiä, vegaaneja ja luontoon hajoavia. Siinä ajateltavaa myös kaikille opiskelijajärjestöille ja muille juhlien järjestäjille, jotka tarjoavat glittereitä sitsaajien ja muiden juhlijoiden iloksi. :)


Psst. Jos mietit onko kovasti suosittelemani kasvoille tarkoitetut öljypuhdistustuotteet se mistä voisit tykätä (nopea ja hellävarainen puhdistus kaikille meikkimäärille), niin ebaysta löytyy tuollaisia pieniä matkakokoisia öljypuhdistustuotteita aasialaisilta kosmetiikkafirmoilta. :) Jos öljypuhdistus ei tunnu omalta jutultasi, niin testipullo on onneksi kooltaan pieni ja maksaa vain pari euroa.
Lue lisää »

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kielletään raketit ja pilataan uusi vuosi?

"Kävely Mannerheimintiellä muistutti sotatannerta, ihmiset huusivat ja paukkuja räjähti ihan kaikkialla. Ihmiset raahasivat vielä koiriaan mukaan tuonne keskustan karkeloihin... Huhhuh."

Näin kuvailin Helsingin uuden vuoden karkeloita vuonna 2015.

Näin Esplanadin puistossa naisporukan (alta 30v) jotka ampuivat bilemekoissa skumppapullot kainalossa suurehkoja erilaisia raketteja. Varrellisia raketteja ammuttiin tyhjistä pulloista ja tölkeistä hilpeissä tunnelmissa. Raketit joko lensivät taivaalle tai ampaisivat eri suuntiin espan puistoa vaihtelevalla menestyksellä joko ihmismassan jalkojen tai päiden korkuudelle. Osa raketeista suhahti puskaan ja osa raketeista ei toiminut ollenkaan.

Kaduilla oli ampumassa raketteja kaikista ikäpolvista - jopa lapsia ilman suojalaseja vanhempien opastamana. Osa raketeista singahti taivaalle, osa ihmisten sekaan vahingossa ja "vahingossa". Osa heitti papatteja muistuttavia sähikäisiä kaduille ihmisten jalkoihin. Ihan vain huvikseen. Minun jalkojen ohi suhahti muutama raketti ja niistä toinen aiheutti reiän sukkahousuihin. Osa raketeista oli viallisia ja ne jäivät alkujäätymisen jälkeen poksumaan itsekseen tai lähtivät aivan päinvastaiseen suuntaan.

Tämä kaikki, keskellä ydinkeskustaa suurten ihmismassojen joukossa.


Uusi vuosi vaihtuu pian ja ilotulitukset kuuluvat olennaisesti monen juhlintaan. Ymmärrän sen ilotulitteiden viehätyksen oikein hyvin. Nyt puhun kuitenkin vain ymmärtämisestä, en hyväksymisestä. Niin kutsutun "peruskansalaisoikeudentajussa" nämä termit sekoitetaan harmittavan usein ja monelle asian/teon ymmärtäminen tarkoittaa automaattisesti myös asian hyväksymistä.

Ymmärrän siis ilotulitteiden ampumisen viehätyksen ja miksi se on varmasti monelle yksi tärkeimmistä asioista uuden vuoden vietossa. Mutta entä jos uuden vuoden juhlintaan riittäisi pelkästään kaupungin oman ison ilotulituksen katseleminen ja ilotulitteiden ampuminen yksityishenkilöiltä eli Matti Meikäläisiltä kiellettäisiin? Toki siitä syntyisi isot "Taas Suomessa kielletään kaikki!" -uutisotsikot tottakai niin kauan kuin meillä on kieltoja, on myös kieltojen rikkojia.

Entäpä jos upeiden ilotulitteiden sijaan kaupunki järjestäisi pelkästään upean valoshow (vinkkinä naapurimaasta Ruotsista)? Voisiko omaan henkilökohtaiseen juhlafiilikseen (sen nostamiseen tai latistamiseen) vaikuttaa joillakin ihan muilla asioilla kuin paukkuvilla, sotkevilla ja vaarallisilla raketeilla? 

Voisiko rahan kirjaimellisen ampumisen taivaalle käyttää toisin? Lahjoittamalla raketteihin varattu rahasumma valitsemaasi hyväntekeväisyyteen? Voisiko siitä saada jopa paremman mielen? Jos ei muuten nappaa ni kai ny Facebookissakin saisi enemmän huomiota ja virtuaalisia seläntaputuksia kun kerrot rakettiostosten sijaan käyttäneesi rahaa lapsille/vanhuksille/nuorille/aikuisille/eläimille/jne. ^__^' Entä jos raketteihin varatun summan lahjoittaisi vaikkapa eläinten hyvinvoinnin parantamiseen sen sijaan että raha paukutetaan taivaalle monien kesy-ja villieläinten kiusaksi?

Mikäli päädyt kuitenkin jatkamaan perinteitä ja ampumaan ilotulitusraketteja myös tänä vuonna, kiinnitä huomiota turvallisuuteen. Olitpa sitten selvinpäin tai kupin tai useamman nauttinut. Mikäli oma näkö ja terveys ei ole niin justiinsa tai olet ylijumalallinen henkilö kenelle ei voi koskaan käydä mitään, niin älä pliis vaaranna muita henkilöitä.

En edes aloita niistä välinpitämättömistä koiranomistajista, jotka:  otan paukkuaran koirani mukaan kattomaan raketteja :))" & "lähden juhlimaan ja jätän koirani yksin kotiin pelkäämään, kyllä se pärjää!". Tai kun lähdet omien elukoiden kanssa kävelylle ja rakettishaibaa löytyy vielä helmikuussa lähimetsistä ja -kaduilta... Hnng!

Hengitän nyt syvään ja linkitän teille tempauksen jossa koirille tarjottiin mahdollisuus paukuttomaan uuteen vuoteen koirahotellissa. :')


Minä vietän tämän uuden vuoden sitseillä ja ne taitavat muuten olla elämäni ensimmäiset sunnuntaisitsit. :D Saas nähdä minkälainen lopputulos näillä sitsien teemaan sopivilla irtoglittereillä tulee! ^__^


Ollaan huomenna jäkevästi ja ajatellaan itsemme lisäksi myös muita. Lämmintä, kaunista ja fiksumpaa vuotta 2018! :) ❤
Lue lisää »

torstai 14. joulukuuta 2017

Vanhojen hyvien blogiaikojen nostalgiamatka 2009-2013

Niitä on kaikkialla. Kukkakimppuja marmoritarjottimella, marmoritarjotin sängyssä, asuntojen identtiset musta-valko-harmaa -sisustukset ovat kuin lehtikuvista, muhkeista sängyistä löytyy kahvikupposesta lähtien kaikkea aina pienelektroniikkaan asti, kukat ovat väistyneet viherkasvien tieltä, valokuvat otetaan lintuperspektiivistä ja yhden instagram -kuvat sommitteluun ja kuvankäsittelyyn käytetään tuntikausia aikaa ja kuvien harmoniseen julkaisemisjärjestykseen käytetään siihen tarkoitettuja ohjelmia. Ahdistutaan kiiltokuvamaisesta meitä ympäröivästä elämästä, ja sen epäaitouden tiedostamisesta tuntuu moni bloggaaja välillä myös puhuvan. Mutta sitä rösöistä arkea ei silti haluta blogeihin ja instagram-tileihin tuoda, koska se ei ole kaunista. Miksi kuvata rumaa ja kaaosta kun voi kuvata kaunista ja harmoniaa?

Oliko blogeissa ennen vai nykyisin kaikki paremmin?

Olette ehkä jo lukeneet ihmisten tuohtumuksista kuvapalvelin Photobucketia kohtaan. Lyhyestä virsi kaunis: Photobucketissa olevat kuvat lakkasivat toimimasta ja Photobucket alkaa perimään monen sadan dollarin vuosimaksua.

Olen blogannut vuodesta 2009 asti eli pian jo yhdeksän vuotta! Voitte siis kuvitella, miten monta blogipostausta olen naputellut ja miten paljon minulla on blogikuvia Photobucket -tililläni. Sellaista kuvamäärää yksitellen ei olisi ollut mitään järkeä lähteä siirtämään. Näin ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi käydä koko blogini läpi aina vuodesta 2009 lähtien ja piilottaa turhat blogipostaukset. Vanhimmillaan 9 vuoden takaisissä blogipostauksissa kun on paljon asioita jotka eivät enää palvele sitten millään nykypäivän vakkarilukijoita eikä sattunaisia googlematkustajia.

Piilotuksen kohteeksi joutui muun muassa tuotesuositukset tuotteista joita ei enää ole, kempparikauppasuosittelut, turhan päiväkirjatyyliset jorinat sekä yksi blogini yhä suosituimmista postauksista johon virtaa yhä tasaisesti lukijoita. Blogipostaus kertoi lävistyskorukauppa Crazy Factorysta. Ensinnäkin, kerroin vuoden 2009 postauksessa CF:n sivuston olevan turvallinen kamalasta ja huijarimaisesta ulkoasusta huolimatta ja kerroin yksityiskohtaisesti miten tilaus tehdään eri maksukorteilla. Kun käytte tänä päivänä CF:n sivuja katsomassa, ymmärrätte miksi ei ole mitään järkeä pitää 8 vuotta vanhaa blogipostausta näkyvillä. :D Verkkokauppa on kokenut ihan huikean muutoksen! Minulla on tosiaan ollu suhteellisen iso venytys toisessa korvalehdessä (luojan kiitos pidin sen siedettävässä venytyskoossa ja se on palautunut lähes tavallista korvisreikää muistuttavaksi).

Toinen vähän vastaava supersuosittu blogipostaus koski LUSH -tuotteiden tilaamista LUSH UK -sivustolta. Sen sijaan jätin vuodelta 2009 näkyviin maailman parhaimman mustikkapiirakan ohjeen ja huhkutuspostauksen GHD IV Styler -muotoiluraudasta. Mustikkapiirakka ei ole löytänyt toista veroistaan ja GHD on minulla yhä käytössä, 9-vuotias vanhus lämpenee yhä vieläkin muutamassa sekunnissa! ^___^ Tuollaisista tänäkin päivänä pätevistä suositteluista lienee enemmän hyötyä kuin esimerkiksi Seppälän yökkärihehkutuspostauksesta. :D

Poimin piilottamistani vanhoista blogipostauksista kuvia talteen ja nyt lähdetään pienelle nostalgiamatkalle "vanhoille hyville blogiajoille". Tässä kuvia sekalaisessa järjestyksessä vuosilta 2009-2013 ^__^


Vuonna 2012 tykkäsin pääkalloista, niiteistä, ristikoruista ja pitkistä ketjuista. Tykkäsin tuosta vetoketjusta tehdystä hiuspannasta ihan älyttömästi! Mikäli pääni ei tulisi nykyisin hiuspannoista herkästi kipeäksi, voisin ottaa sen uudelleen käyttöön.   


Asu palaveriin, tyylini pyöri hyvin vahvasti niittien ja ristien ympärillä.


Tässä ollaan Jyväskylässä ja suuntana SuomiPop -festarit! Mekko tai siis mekko on huikea taidonnäyte muutaman hakaneulan voimasta, tuo on siis ollut alunperin huivi :'D Asujen kuvaaminen ei ollut niin justiinsa, peilikuvaus oli kaikista näppärintä ja kaikkeen ympärillä olevaan romuun ei kiinnitetty mitään huomiota. Kuva otettiin siinä tietyssä hetkessä, ehkä joskus tehtiin pieni poseeraus. 


Lähes mustat hiukset!


Brunetet hiukset, joissa en viihtynyt yhtään.






Blogikuviin muokattiin tiettynä aikakautena aina kehykset! :'D Mustaa, valkoista, värillistä, ohutta, paksua, koristeellista ja joskus kaikkea näitä edellämainttuja yhdessä... ^__^ Btw Singstarit oli joskus ihan supersuosittua, kuten myös Guitar Hero! ... Pelataanko niitä edes enää?



Kuvissa ei ollut ihan aina kehykset, vaan joskus niihin tehtiin värillinen tausta. 8) Ylimmässä kuvassa esittelin kyseisessä blogipostauksessa ensimmäisen vuokra-asuntoni kylpyhuoneen remonttikuvia. Alimmassa kuvassa esittelin suositut Mad Minerals -luomiväripigmentit. :D


Moni bloggaaja kirjoitti blogiaan monen vuoden ajan kasvottomina. Kasvot joko leikattiin kuvista pois kokonaan tai sitten ne sotkettiin hienoilla kuvioilla (kuten minun kuvassa, hahaa!). Jossakin vaiheessa kasvoista saatettiin näyttää puolet ja lopulta moni tuli kasvojensa kanssa kokonaan kaapista ulos. Näistä tehtiin omat siitä kertovat blogipostaukset. 

... Yläpuolella oleva kuva todistaa aikaa jolloin minulla oli Scene-hiukset! Vanhempani antoivat minun olla juuri sellainen kuin olin, eikä kukaan puuttunut koskaan esimerkiksi -näin jälkikäteen todettuun- tuohon erittäin kröhöm kehnoon ja epätasaiseen tupeeraukseen. :D Tykkäsin tuosta hiustyylistäni niin paljon - muistan edelleen sen upean fiiliksen miten hienosti ("hienosti") osasin sen tupeerata superisoksi. ^__^'


Ihanaa miten nipinnapin parikymppisenä pukeuduin näin värikkäästi! Tässä eletään sitä aikakautta kun kaikki mahdollinen puettiin päälle. Oli kaulakorua, oli kukkaa rinnassa (kukkia pidettiin paidan lisäksi paljon myös hiuksissa), oli korvista, oli rannekorua, oli värikkäitä sukkahousuja ja vaikka ja mitä kerralla päällä. Käytin 20+ tosi paljon asusteita, nuorempana vuorasin kaikki sormeni sormuksilla. Nyt +8 vuotta myöhemmin olen todella minimalistinen niin koruissa kuin pukeutumisessa, liekö noilta vuosilta jäänyt jonkilainen asusteähky? :D

Kuten aikaisemmin sanottua, kuvia ei juuri sommiteltu. Ne otettiin siellä missä on hyvä valo. Tässäkin jaloissa pyörii toiset kengät. :D Otin tämän kuvan kamerajalustan avulla.


Tuo mariannekarkkipaita oli niin ihana! Rakastin myös tuota vihreää hametta yli kaiken ja pukeuduin siihen pitkään lähes päivittäin. Siinä oli taskut! Naisten vaatteisiin ei tunnuta tekevän koskaan taskuja.

... Kuvien sommittelusta tuskin tarvitsee enää kolmatta kertaa mainita? Mutta hei tässä olen sentään hienosti peittänyt baarivessasta näkyvän vessanpytyn! En kestä :D


Tissivyömuoti!


Olen ollut toinen omistaja liskolle ^___^


Töölössä sijaitsevassa asunnossa oli kylpyamme ennen asunnon täysremonttia. Halusin kylpyammeesta eroon remontin yhteydessä. Sain lutrata Lushin kylpypommien kanssa enemmän kuin tarpeeksi, ja en yhä edelleenkään ymmärrä miksi ihmiset tuntuvat haluavat niin kovasti itselleen kylpyammeen. Siinä lilluessa tulee kylmä, se on tylsää (vaikka lukisi kirjaa tj), vähän ällöttävää ja ammeet ovat aina vähän turhan kompakteja. 


Tuotesommittelua. Omistan tämän Diorin luomiväripaletin yhä tänäkin päivänä. :) Se on myös yksi käytetyimmistä luomiväripaleteistani.


Suomen ensimmäinen kauneusbloggaajien miitti! ^___^ Olen sen jälkeen järjestänyt yhden jos toisenkin miitin ja ollut myös mukana miittien kimppajärkkäämisessä.

Nykypäivänä on ihme jos joku jaksaa edes mitään miittiä järjestää, usein ne myös ovat pienemmälle jo entuudestaan tutummalle porukalle. Tai pelkästään bloggaavista kavereista koostuvia suljettuja tapaamisia.


Kemppariostosten esittelyä. Muistatteko aikaa kun kemppareita oli vielä pystyssä?


Minun ensimmäisen OPI -kynsilakka!


Olen joskus antanut kynteni kasvaa vapaasti ja leikkasin ne vasta jos ne lohkesivat. Apua toi keskisormen kynsi!


Tämä kuva on blogipostauksesta, joissa kerroin katkenneesta jättikynnestä. Olin kavereiden kanssa Otaniemessä teekkaribileissä ja jättikynteni otti osumaa pallomeren pallosta. Heittäjä oli joku fyysikkopoika joka kyllä sai kuulla kunniansa. Taisin myös heittää häntä pallolla takaisin.


Oih, olin joskus superinnoissani kynsien koristelemisesta! Muistan miten ylpeä olin näistä itselleni tehdyistä söpöilykynsistä. :) Nyt huomio kiinnittyy tahtomattakin tuohon superpitkään toisen käden nimettömään kynteen, 1-2 kokoa liian suuriin helmiin jaaa muutamaan jo irronneeseen helmeen ^___^'


Tässä esittelin Dependin lohkeilulakkaa jota hamstrattiin Kicks- myymälöistä. :D




Dependin lohkeilulakan lisäksi meikkibloggaajien (silloin käytettiin nimeä meikkibloggaaja) päät sekoitti Dependin glitterlakat ja Seppälissä myytävät jopa keräilysuosion saavuttaneet models own -kynsilakat. Treenasin noihin aikoihin ihan hulluna liukuvärjäyksen tekoa ja voi sitä onnen tunnetta kun niissä aloin lopulta onnistumaan. :')  


Konad-hype!


The Body Shopissa myytävät eläinhahmoiset palasaippuat oli blogihitti ja niitä oli ihan kaikilla. :D Lush-hype tuli paljon myöhemmin kuvioihin. Nykyisin ajatus palasaippuasta ällöttää ja ne myös sotkevat rumasti pesualtaan reunoja.


Niin ihmeellinen ilta, tämä oli ihan ensimmäinen PR- tapahtuma jossa olen koskaan ollut! Oli ihan outoa, uutta ja ihmeellistä että joku firma tarjoaa drinkkejä ja pikkupurtavaa ilmaiseksi ja samalla tärkeät edustajahenkilöt esittelevät kosmetiikkatuotteita. Ei tiennyt tämä bloggaaja, että muutaman vuoden päästä hänet mm. haetaan kotiovelta limusiinin kanssa testaamaan Canonin kameroita tai että blogin kautta pääsisi ulkomaille asti. Puhumattakaan lukuisista muista hienoista elämyksistä. Olin täällä Shiny Nail Arts -bloggaajan kanssa :)


Blogini oli alunperin leivontablogi!  Kokeilin kaikenlaisia leivontareseptejä ja harjoittelin erilaisten koristeiden tekoa. Blogini nimi on myös leivontablogin ajoilta ja se viittaa leivontaharrastuksen olevan pala minua. Panda tuli kaveriporukasta joiden mielestä näytän kasvoista punapandalta.

En ole koskaan harkinnut blogini nimen vaihtamista, vaikka nimi itsessään ei kerro blogista oikein mitään. En jotenkaan osaisi kuvitella blogiani millään toisellakaan nimellä - enkä varmasti sellaista edes keksisi.


Muistaako kukaan Mad Mineralsin? Menin niistä aivan sekaisin kun Karkkipäivän Sanni esitteli niitä blogissaan! Muistan lähettäneeni Sannille jopa pienimuotoisen fanikirjeen jossa kysyin apua sopivien luomivärisävyjen valitsemiseen. :D Rakastin näitä luomivärejä, niiden jauhokoostumusta ja miten hyvältä niiden pigmentti näytti. Huomatkaa tässä jo astetta ammattimaisempi kuvaustausta. ;)


Karkkipäivän Sanni oli yksi suurimpia meikki-idoleitani ja sain hänen värikkäistä silmämeikeistä inspiraatiota omiin värikokeiluihin ja -testauksiin. Tässä kokeilin Sannin innoittamana kaksoissiipirajausta Pizzazz -mineraaliluomivärin kanssa. Väri lähti leviämään, mutta epätäydellinen lopputulos ei ollut esteenä lopputuloksen ja hyvän idean esittämiseen blogissa :) Kokeilin myös mineraaliluomivärin levitystä sisärajauksena, toimi!


NYX-meikeistä hypetettiin Suomessa ensimmäisen kerran muistaakseni vuosina 2009-2010 ja silloin porukka tilasi NYXiä ulkomailta ihan hulluna. Suosituimpien tuotteiden joukkoon kuului mm. nämä Jumbo Eye Pencil -kynät joilla tehtiin silmämeikille väripohjustus. Sävy Milk (ei kuvassa) saavutti kulttimaineen ja se löytyi pian kaikilta meikkibloggaajilta. Myös huulipunat ja erilaiset huulisävytteet olivat kova hitti.


Viimeisenä, mutta ei vähäisenä ihastuttava Herbina Marja Spa -tuotesarja! Olin aivan hulluna tähän tuotesarjaan ja ostin siitä kaiken. Kosteusvoiteet, puhdistusmaidon, kasvoveden... Aivan kaiken. Tuotteiden marjajugurttimainen tuoksu oli syötävän herkullinen.

Tätä historian havinaa voisi jatkaa vaikka miten pitkälle. :D Tigi Rockaholic Dirty Secret -hype ja skandaali koskien huonoja suuttimia, ihana Meow Cosmetics -sarja, Isadora Peel Off Base -hype ja miten se oli loppuunmyyty kaikkialta bloggaajien hypetyksen takia... 

Onko teille jäänyt joku erityinen asia blogeista noin ylipäätään mieleen vanhoilta ajoilta - hyvässä tai pahassa? 
Lue lisää »

lauantai 26. elokuuta 2017

Nurmen vieraana Tallinnassa


NHS Nordic Health Systems järjesti bloggaajille matkan Nurmen tehtaalle Tallinnaan. Nurme on minulle jo tuttu brändi entuudestaan ja odotin siksi innolla tätä reissua! :) Lisähymyä aiheutti myös tieto siitä, että pyörähtäisimme paluumatkalla Kalamajan kaupunginosassa sijaitsevassa luovassa ja taiteellisessa Telliskivessä. ^__^ Palataan Telliskiveen vielä postauksen lopussa.


Puhe vierailusta Nurmen _tehtaalle_ loi minussa tietynlaisia odotuksia, joihin kuului autiota tehdasaluetta ja korkealle taivaalle kohovia savua sylkeviä piippuja. Hämmästys oli suuri, kun bussi matkusti pitkän tovin lehmien valtaamien niittyjen ja peltojen halki, ja matka päättyi lopulta mutkittelevalle tielle jonka varressa oli pieni puutalojen suuntaan osoittava Nurme -kyltti. Ihan kuin olisi menossa mummolaan!


Kävelimme pientä maalaistietä pitkin puutalojen sisäpihalle, jossa Nurmen perustaja Marit otti meidät hymyllä vastaan vanhan puutalon sisälle käykeytyvään Nurmen tehtaalle.


Nurme on pieni perheyritys, joka valmistaa luonnonkosmetiikkatuotteita Virosta. Kuulimme heidän tarkoin tuotteisiin valikoiduista raaka-aineista ja tuotteiden valmistuksesta, ja koko Nurme-yrityksen tarinasta.

Marit kertoi kuinka hänen lapsuudessaan heidän pihalla kasvoi niitty (viroksi "nurme"), jossa kasvoi erilaisia niittykukkia. Hän keräsi keväisin niityn eri kukkia ja hänelle on jäänyt lapsuudesta vahvasti muistoon se tunne jonka niitty hänessä herätti: rauhallisuus ja onnellisuus. Maritin koko olemusta oli ihana seurata miten hän hymyili aina vain enemmän ja enemmän mitä syvemmälle tärkeissä lapsuusmuistoissa mentiin. :)

Maritin innostus luonnonmukaisten tuotteiden valmistamiseen lähti hänen ollessaan pienen lapsensa kanssa kotona. Kun päivät alkoivat käymään tylsiksi, hän keksi alkaa valmistamaan käsintehtyjä lahjoja lähipiirilleen. Vasta kun hän oli antanut lahjaksi 800:en itse tehdyn saippuan hän kokeili niitä myös itse. :D Siitä innostus oman yrityksen perustamiseen lähti ja näin syntyi Nurme. Tuotteissaan Marit halusi tuoda myös asiakkailleen sen saman tunteen kuin mitä hän koki lapsena pihan kukkaniityllä. :)


Tehtaan pihapiiri ja koko paikka oli hyvin seesteinen, kotoisa ja rauhallinen tunnelmaltaan. Aivan kuin olisimme kylässä jonkun kotona. Pihapiirissä oli maamylläyksiä, kiikku, omenapuita puuliiteri, keskeneräisiä puutöitä, pieni vaja, kukkaistutuksia ja suloinen ulkohuussi! ^____^

Kaikki oli pihapiirissä juuri niin kuin ne olivat. Mitään ei oltu siloiteltu ja miljööstä ei oltu tehty kliinistä eikä meitä ollut kukaan vastassa heti ensimmäisenä skumppatarjotin ojossa eikä mihinkään ei oltu pystytetty kuvausseinää. Ulkona pörräsi kärpäsiä, sade rummutti pressukaton läpi yhdessä muiden luonnon omien äänien kanssa. Pidän juuri tällaisista tapahtumista missä fiilis on aito ja ihmiset rennompia.


Vaikka olin syönyt laivan aamupalabuffassa sukkahousut ratkeamispisteeseen asti, löytyi raikkaille välipaloille vatsalaukusta vielä sopivan tyhjä kolo.


Tehtaalla saimme kengille siniset suojapussukat ja päähän lähes yhtä hienot myssyt! Kun katsoi ympärillä pyörivää naislaumaa, päässä alkoi tahtomatta soimaan Saarioisen tunnusmusiikki...



Pakkausosastolla löytyi purkeista ja kansista lähtien kaikki ihanasti lajiteltuina (t. lajittelufriikki) ja tietenkin pakkauksien etikettirullat. Niin herkullisia! Tykkään Nurme -tuotteiden etiketien ulkonäöstä. Raikkaita, värikkäitä ja nykyaisia. Moni luonnonkosmetiikan brändäys on tosi tunkkaista, vähän kulahtanutta, fontti on tönkköä ja mahdollisimman väritöntä ja vähäeleistä. Nurme iloittelee väreillä ja jää varmasti helpommin kuluttajien mieleen.


Tässä Maritin äiti valmistaa hunajasaippuaa. Seos kaadetaan puisiin muotteihin ja annetaan levätä päivästä kahteen. Kun seos on kiinteytynyt, saippua leikataan, minkä jälkeen saippua kypsyy vielä kuukaudesta kahteen tehtaan hyllyillä. Tänä aikana saippuan pH-arvo tasaantuu, saippua kovettuu ja muuttuu ihoystävälliseksi.
Pääsimme myös testaamaan Nurmen monia tuotteita. Saimme -tietenkin- kuvattavaksi TESTER-lapuilla varustetut tuotteet (hyllyissä olevat myyntikappaleita) ja moni taisikin hieman huokailla huonojen tuotekuvien vuoksi. Höh, ei ole niin justiinsa! Eikä sekään että hiukset menee vähän huonommaksi suojamyssyn alla.

Näistä tuotteista aikaisemmin tuttuja ovat Avokado Body Butter ja Grapefruit Sugar Scrub.


Nenan ihanat merihenkiset kynnet ^__^ 




Lähdettyämme Nurmelta bussikuski ajoi meidät Kalamajan värikkäiden talojen täyttämiä mutkasia teitä kohti Telliskiveä. Hipsterit, käsityöpuodit, kahvilat sekä ravintolat ovat valloittaneet tämän aikoinaan kommunismin pahoinpitelemän entisen työväen kaupunginosan. Rakastan Kalamajan kauneuden ja rosoisuuden yhdistelmää, se on niin kaunista aluetta! Olen hehkuttanut Telliskiveä blogissani jo aikaisemmin.

Halusin käydä näyttämässä myös lähiympäristöä ja sieltä löytyviä ravintoloita ja kahviloita (koska kaikki menee aina F Hooneeseen), mutta sadepiiska päätti iskeä juuri silloin ja eihän siitä ulkona kiertelystä tullut oikein mitään. :/ Ensi kerralla sitten.

Kovin monelle Kalamaja tuntuu olevan täysin vieras, menevätkö kaikki tosiaan aina Tallinnan matkoilla pyörimään ytimeen ja vanhaan kaupunkiin? Vaikka Tallinnassa viettäisi jopa yhden yön? Eikö ihmiset ota selvää muista mahdollisuuksista? Kalamajaan ei ole edes pitkä matka kävellä satamasta ja keskustasta taksilla sinne hurauttaa alle kymmenessä minuutissa - eli päiväreissuillakin vierailu onnistuu. Lapsille löytyy alueelta mm. lelumuseo ja "Tallinnan Heureka".


Skandinaavinen sisustuskauppa Home Art on tehnyt useamman vuoden ajan pientä tuhoa lompakolleni ja tietenkin menin sinne myös nyt. Huomasi että kaupan hintasaso on noussut eli turismi on tehnyt luultavasti tehtävänsä. Tuotteet jotka ovat ennen olleet esimerkiksi 2,99€ olivat nyt 5,99€ luokkaa.


Suosikkimyymäläni Les Petites'estä löytyy paikallisen suunnittelijoiden tuotteita. Esimerkiksi vaatteita, piensisustusta, koruja, leluja, tauluja, asusteita... mitä vaan. Varma tärppi vaikkapa joululahjojen ostamiseen.

Näitä kahta karttataulua olen ihastellut viimeiset neljä reissua. En osta mitään mikä ei iske heti ja täysillä (eli en halua niitä silloin 100%) ja sen vuoksi niistä molemmat ovat yhä ostamatta ja tyydyn niitä jokaisella reissulla aina siksi pelkästään ihailemaan. :)



Samasta rakennuksesta löytyvä askartelukauppa ja kauniit vihot. Kaupassa oli myös loputon tarravalikoima ja Sara sortui yhden setin lopulta ostamaan. :D


Vein Saran, Hannan ja Nenan mukanani katsomaan myös olut-ja viinikauppaan nimeltä SIP. Eli mikäli kaipaa lahjaideaa tai tuliaista henkilölle joka oikeasti arvostaa käsityöoluita, makuaisti huomaa erot erilaisten oluiden välillä ja ei vain kisko naamariin sikspäkkiä Karhua viikonloppuisin niin tuo on oiva kauppa sellaista tuliaisten/lahjojen hankintaan. Sieltä löytyy myös osasto siidereille ja viineille. Henkilökunta todellakin tietää mitä myyvät eli myös heiltä saa hyviä vinkkejä jos itse ei tiedä mitä on ostamassa. Hinnat ovat noin puolet ja joskus enemmänkin halvempia kuin Suomessa.

Tuntuu hassulta ja hieman vieraalta jakaa vinkki olutkaupasta, sillä itsehän en juurikaan juo (kaikki missä on alkoholia maistuu aivan hirveälle ja en pysty edes ajattelemaan tilannetta missä joisin ruuan kanssa viiniä. Hyi), mutta olen käynyt täällä useammin kuin varmaan Kaubamajassa. :'D Lähipiirissä on olutharrastajia (ja käsityöolutta valmistavia) ja on lähes kirjoittamaton sääntö tuoda tästä kaupasta aina tuliaispullot mikäli jalkani astuu Tallinnan puolelle. 


Kotimatkalla meillä oli iltabuffa ja suurimmaksi osaksi lautaseni näytti kuuluvan jollekin lapselle. Salaatteja ja pihvejä voi syödä kotonakin. 8)


Kiitos Liisalle, Vesalle, Nurmen väelle ja blogikollegoille kauniista matkasta!
Lue lisää »